Jättiläistähti on noin 10–100 kertaa Aurinkoa suurempi ja 10–1 000 kertaa kirkkaampi tähti.[1] Kuumemmat jättiläiset ovat yleensä kirkkaampia ja pienempiä kuin kylmemmät jättiläistähdet. Tunnetuimpia jättiläistähtiä ovat punaiset jättiläiset.
Jättiläiset luetaan luminositeettiluokkaan III ja kirkkaat jättiläiset luokkaan II. Jättiläistähdiksi voidaan kutsua mitä tahansa seuraavista tähtityypeistä: hyperjättiläiset, ylijättiläiset ja jättiläiset. Jättiläistähdet ovat monesti kirkkaudeltaan vaihtelevia sykkiviä muuttujia. Normaaleja luokan III jättiläisiä ovat sininen Mimosa, keltaiset Capella, Pollux,Dubhe, Arcturus, Aldebaran ja Kochab sekä Mira.
Ns. kirkkaita luokan II jättiläisiä ovat muun muassa Adhara, Almach ja Cacrux.
Tähdestä tulee jättiläistähti, kun sen ytimen fuusioreaktioiden vaatima vety loppuu ja sopeutuminen uuteen energiatasapainoon laajentaa voimakkaasti tähden uloimpia kerroksia. Pintalämpötila putoaa, mutta kokonaiskirkkaus kasvaa pinta-alan suuren kasvun vuoksi.
Jättiläistähtien ominaisuuksia
Luminositeettiluokan III jättiläisten ominaisuuksia.
| Spektriluokka[2]
|
Pintalämpötila
|
Säde (Auringon = 1)
|
Massa (Auringon = 1)
|
Absoluuttinen näennäinen kirkkaus MV
|
Kokonaissäteilyteho
eli Bolometrinen Luminositeetti,
(Auringon = 1)
|
Elokelpoisen vyöhykkeen säde AU
|
| B0
|
29 000K
|
15
|
20
|
–5,1
|
1 100 000
|
1 000
|
| B5
|
15 000K
|
8
|
7
|
–2,2
|
1 800
|
42
|
| A0
|
10 000K
|
5
|
4
|
+0,0
|
110
|
11
|
| F0
|
7 200K
|
5
|
2
|
+0,5
|
60
|
7,7
|
| G0
|
5 800K
|
6
|
1,0
|
+1,0
|
34
|
5,8
|
| G5
|
5 100K
|
10
|
1,1
|
+0,9
|
43
|
6,6
|
| K0
|
4 700K
|
15
|
1,1
|
+0,7
|
60
|
7,7
|
| K5
|
3 900K
|
25
|
1,2
|
–0,2
|
220
|
15
|
| M0
|
3 800K
|
40
|
1,2
|
–0,4
|
330
|
18
|
| M5
|
3 300K
|
80
|
1,2
|
–0,3
|
930
|
30
|
Lähteet
Aiheesta muualla
