Isomuurahaiskarhu (Myrmecophaga tridactyla) on Etelä- ja Keski-Amerikassa elävä hyönteisiä syövä vajaahampainennisäkäs. Se elää heinikkomailla, soilla ja alankosademetsissä.
Isomuurahaiskarhu on muurahaiskarhuista kookkain. Sen ruumiin pituus on 100–130 senttimetriä ja hännän 65–90 cm. Uros painaa 24–39 kilogrammaa ja naaras 22–35 kg. Väriltään laji on harmaa ja ruskea, ja harteilla ja selässä on mustia juovia. Isomuurahaiskarhulla on kummassakin eturaajassaan kaksi jopa 10 cm:n mittaista ja terävää kynttä, joilla se puolustautuu. Isomuurahaiskarhulla on pitkä, putkimainen kuono, jonka avulla se kerää hyönteisiä keoista ja koloista.[3]
Ravinto
Isomuurahaiskarhu kieli ulkona
Isomuurahaiskarhu käyttää ravintonaan lähes yksinomaan muurahaisia ja termiittejä. Näitä se saalistaa työntämällä 60-senttimetrisen tahmean kielensä kekoon nopeasti, 150 kertaa minuutissa. Hyönteiset tarttuvat kielen sylkeen ja väkäsiin, ja muurahaiskarhu vetää ne suuhunsa. Eläimen suu, kieli, lihakset ja leukaluut ovat sopeutuneet hyvin tällaiseen saalistustapaan. Sen kieliluut ovat isot ja nivelikkäät, ja kieli on kiinnittynyt osin alas kaulaan. Sen suuaukko on vain kynän levyinen. Isomuurahaiskarhulla ei ole hampaita, vaan se jauhaa saaliinsa mahassaan.[3]
Lisääntyminen ja elinikä
Isomuurahaiskarhunaaras saa keväisin yhden poikasen. Isomuurahaiskarhun tiineysaika on 190 vuorokautta. Yksilö saavuttaa sukukypsyyden kaksivuotiaana. Se voi elää tarhassa 26-vuotiaaksi.[3]
Käyttäytyminen ihmistä kohtaan
Isomuurahaiskarhu on yleensä ihmistä kohtaan suvaitseva, mutta samalla kun sen elinpiiri Etelä- ja Keski-Amerikassa on kaventunut, sen on raportoitu uhattuna käyvän kynsillään ihmisen kimppuun. Kaksi ihmisen kuolemaan johtanutta yhteenottoa on ilmoitettu Brasiliassa, missä isomuurahaiskarhu oli puolustanut itseään.[4][5]
Lähteet
↑Miranda, F., Bertassoni, A. & Abba, A.M.: Myrmecophaga tridactylaIUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.7.2014. (englanniksi)
↑ abWilson & Reeder: Myrmecophaga tridactylaMammal Species of the World. Bucknell University. Viitattu 22.2.2010. (englanniksi)
↑ abcMorris, Pat & Beer, Amy-Jane: Siilistä sarvikuonoon : Maailman nisäkkäitä, s. 208–211. Suomentanut Iiris Kalliola. Otava, 2004. ISBN 951-1-19067-9
