Irakin ohjusiskut Israeliin olivat osa Persianlahden sotaa, jonka aikana Israeliin ammuttiin kymmeniä scud-ohjuksia. Irak ampui joitakin ohjuksia myös Saudi-Arabian puolelle, joka oli osana Yhdysvaltojen johtamaa Irakin vastaista koalitiota.
Saddam Husseinin johtama Irak oli jäänyt Kuwaitille velkaa sen kahdeksanvuotisesta sodasta Irania vastaan. Kuwait ei suostunut antamaan velkoja anteeksi Irakille. Hussein näki Kuwaitin historiallisena osana Irakin maakuntana haluten myös päästä käsiksi Kuwaitin öljykenttiin. Irak aloitti Kuwaitin valtauksen elokuussa 1990.[1]YK:n turvallisuusneuvosto vaati Irakia vetämään joukkonsa Kuwaitista 15.1.1991 mennessä. Päivämäärä kului umpeen ja Yhdysvaltojen johtama liittouma aloitti ilmapommitukset Irakia vastaan 17.1.1991.
Irak sanoi olevansa "pyhässä sodassa" ja veti myös palestiinalaisasian mukaan kiihtyvään konfliktiin.[2] Hussein pyrki myös (tuloksetta) hajottamaan liittouman rivejä ampumalla ohjuksia Israeliin. Irak uskoi ohjusiskuilla saavansa vedettyä Israelin mukaan konfliktiin ja siten koalition arabimaat vaikeaan tilanteeseen. Israeliin ammuttiin sodan aikana kymmeniä ohjuksia (eri arvioiden mukaan noin 39–43).[3][4] Osa ohjuksista osui Tel Avivin ja Haifan kaupunkeihin. Loput putosivat syrjemmille alueille. Ohjusiskujen seurauksena on arvioitu menehtyneen noin 13 israelilaista, kaksi heistä suoraan ohjusten tappamina ja loput ohjusiskujen aiheuttamista epäsuoremmista seurauksista (kuten sydänkohtauksesta). Useita kymmeniä loukkaantui. Ohjukset vaurioittivat useita rakennuksia.[5]
Israelin ohjuspuolustusjärjestelmä epäonnistui torjumaan Irakin ampumat ohjukset, toisin kuin Iranin ampumat ohjukset vuosikymmeniä myöhemmin. Israel ei päättänyt ryhtyä kostoiskuun Irakia vastaan Yhdysvaltojen toiveita noudattaen. Israel tosin suunnitteli Husseinin salamurhaa. Operaation suunnittelusta luovuttiin, kun vuonna 1992 viisi salamurhaoperaatiota harjoitellutta sotilasta sai surmansa harjoitusten aikana.[6]