Haifa (hepr.חֵיפָה, Ḥefa, arab.حيفا, Ḥayfā) on Israelin kolmanneksi suurin kaupunki. Vuoden 2018 lopussa Haifan asukasluku oli 283 640. Kaupunki ja sen ympärillä olevat alueet kuuluvat Haifan hallintoalueeseen. Haifa on satamakaupunki ja sijaitsee Karmelvuoren juurella Välimeren rannalla.
Haifa oli pitkään lähinnä pieni kalastajakylä ja lähialueen merkittävin kaupunki oli Akko. Antiikin aikana paikka tunnettiin nimellä Sycaminum ja nimeä Efa alettiin käyttää Rooman valtakunnan aikana, jolloin paikalla sijaitsi pieni juutalainen asutuskeskus ja roomalainen linnoitus. Ristiretkeläiset valtasivat sen vuonna 1100 ja antoivat sille nimen Caphas. Saladin valtasi sen vuonna 1187, mutta ristiretkeläiset palasivat vuonna 1250 Ludvig IX:n johdolla. Ristiretkeläiset hallitsivat kaupunkia vain vuoteen 1265 saakka, jolloin sen valtasivat ja hävittivät mamelukit. Kaupungin kasvun esti pitkään sen alttius beduiinien ryöstöretkille. Sen jälleenrakennutti Osmanien valtakunnan kuvernööri Ahmed al-Harithi vuonna 1631. 1760-luvulla Haifan valloitti kuvernööri Dahir al-Umar joka päätti siirtää kaupungin kaakkoon helpommin puolustettavalle paikalle. Umar rakennutti kaupunkiin moskeijan ja Wadi Rushmian linnoituksen, sekä antoi karmeliiteille luvan rakennuttaa luostarin Karmelin vuorelle. Maaliskuussa 1799 Haifan valtasivat Napoléon Bonaparten joukot, jotka vetäytyivät jo paria kuukautta myöhemmin. Vuonna 1831 sen valtasivat puolestaan EgyptinIbrahim paššan joukot.[2]
Nykyaikaisen Haifan perustajina pidetään usein saksalaisenprotestanttisentemppeliyhdistyksen jäsenten saapumista Karmelin vuorelle vuonna 1869. Heidän siirtokuntansa suunnitteli arkkitehti Jacob Shoumacher ja ensimmäisen maailmansotaan mennessä se oli laajentunut käsittämään noin neljänneksen koko Haifasta. Haifan kasvua vauhditti myös uusien höyrylaivojen yleistyminen, joille Akkon satama oli liian matala. Kristittyjä pyhiinvaeltajia ja turisteja alkoi saapua aleelle Haifan kautta. Vuonna 1905 kaupungin läpi valmistui DamaskoksestaMekkaan kulkeva rautatie, joka kuljetti puolestaan muslimipyhiinvaeltajia. Kaupungin kehittyminen loi työpaikkoja, joita täyttämään Haifaan muutti arabeja muualta Palestiinasta ja sitä ympäröineiltä alueilta. Työläiset asettuivat tavallisesti huonosti rakennetuille alueille nykypäivän Wadi Salibiin, Wadi Rushmiyyaan ja Wadi Nisnasiis. Kehitys kiihtyi entisestään Palestiinan brittiläisen mandaattialueen aikana, jolloin rakennettiin esimerkiksi uusi aallonmurtaja ja satama. Haifasta muodostuikin alueen pääasiallinen satama. Öljyputki Kirkukista Haifaan valmistui vuonna 1939 ja Haifaan rakennettiin öljynjalostamoja.[2]
Haifan sataman kehittyessä kaupunki herätti myös sionistien kiinnostuksen. Kaupunki keräsi juutalaisia sijoituksia, jollainen oli esimerkiksi Karmelin viinitila, jolla työskentelivät nuoruudessaan Levi Eshkol ja David Ben Gurion. Sionistit ostivat myös maata Haifanlahden ympäristöstä, mikä herätti vastustusta paikallisissa arabeissa. Tänä johti liikehdintään, joka osaltaan johti puolestaan arabikapinaan vuosina 1936–1939. Monet kapinallisista olivat haifalaisen Iss ad-Din Qassamin seuraajia. Levottomuudet erityisesti Haifan alueella jatkuivat mandaattialueen päättymiseen saakka vuoteen 1948. Vuonna 1948 noin 54 % Haifan asukkaista oli juutalaisia ja 46 % arabeja. Yhdistyneiden kansakuntien Palestiinan jakosuunnitelman antaessa Haifan Israelille marraskuussa 1947 alkoivat terrori-iskut ja huhtikuussa 1948 sionistiset asejoukot valtasivat arabikaupunginosat. Suuri osa heistä pakeni meriteitse Libanoniin. Arabien määrä väheni 30 000:ta noin 4 000:n. Hylättyihin arabitaloihin muutti pian juutalaisia siirtolaisia.[2]
Talous
Haifa on yksi Israelin tärkeimmistä teollisuuden keskuksista. Paikallisiin öljynjalostamoihin tuodaan öljyä Negevistä ja muita teollisuuden tuotteita ovat esimerkiksi sementti, lasi, teräs ja tekstiilit. Kaupunki on myös kärsinyt teollisuuspainotteisuudestaan teollisuuden menettäessä merkitystään suuremmassa mittakaavassa Israelissa. Suurimpien valtionyhtiöiden pääkonttorit on siirretty Tel Aviviin ja Haifan satama kilpailee Ashdodin sataman kanssa.[2]
Väestö
Vuoden 2018 lopussa Haifan asukasluku oli 283 640.[3] Vuonna 2011 heistä juutalaisia ja muita oli 242 500 (90%) ja arabeja 27 800 (10%).[1] Yli 20 % kaupungin juutalaisista on peräisin entisen Neuvostoliiton alueelta. Kaupungin arabiväestöstä noin puolet on muslimeja ja puolet kristittyjä.[4] Kristittyjen arabien valtaosa on maroniitteja.[5] Muita Haifan vähemmistöjä ovat bahai-uskoiset ja druusit.[2]
Nykyinen Haifa jakautuu pinnanmuodostuksen mukaan kolmeen osaan. Alakaupunki sijaitsee sataman luona ja se sisältää Haifan liikekeskustan ja teollisuusalueen. Keskitason muodostaa Hadar ha-Karmel, johon lukeutuu myös köyhemmät pääasiassa palestiinalaisten ja mizrahijuutalaisten asuttamat alueet. Korkeimmat kohdat sijaitsevat Karmelin vuorella, jonne on rakennettu nykyaikaisia kortteleita ja joitakin pilvenpiirtäjiä. Jokaiselle osalle on myös muodostunut omanlaisensa kaupunkikuva. Kaupunki on viime vuosien aikana levinnyt pääasiassa kohti etelää pitkin Karmelin vuoren juurta ja kaupungin rannikkoa pitkin. Kaupunki onkin nykyisin rakentunut kiinni naapurikaupunki Akkoon.[2]
Haifa on tunnettu useista eri uskontoihin liittyvistä kohteistaan. Varhaisin niistä on Eliaan luola, jonne hänen sanotaan paenneen Baalin profeettoja ja kuningas Ahabia. Luola sijaitsee Karmelin vuoren meren puoleisella rinteellä ja se on suosittu pyhiinvaelluskohde kaikkien kolmen suuren uskonnon harjoittajien keskuudessa. Luolan lähistöllä on karmeliittien Stella Mariksen luostari. Karmelin vuorelle on rakennettu myös bahai-uskonnon Babin hautapyhättö. Sitä ympäröivä vuonna 1909 rakennettu puutarha on suosittu virkistysalue ja vuorella on myös muita bahai-uskontoon liittyviä rakennuksia.[2] Bahai-uskonnon rakennukset Haifassa ja muualla läntisessä Galileassa muodostavat Unesconmaailmanperintöluettelon kohteen.[6] Nykyinen Haifa käsittää myös al-Kababirin kylän, jonka asukkaat ovat druuseja.[2]
Kulttuuri
Haifan taidemuseo.
Haifassa sijaitsee useita teattereita, museoita ja taidegallerioita. Haifan taidemuseo on yksi Israelin kolmesta suuresta taidemuseosta, Israelin kansallisessa merimuseossa on Välimereen, Niiliin ja Punaiseenmereen liittyviä näyttelyitä. Muita museoita ovat Haifan kaupunginmuseo, Mahne Katzin museo, Herman Struckin museo ja japanilaisen taiteen museo.[7] Haifan teatteri on avattu vuonna 1961 ja muita teattereita ovat Pohjoisen teatteri ja Beit HaGefenin teatteri.[8]
↑ abcdefghiMichael R. T. Dumper ja Bruce E. Stanley: Cities of The Middle East and North Africa, s. 159-162. ABC CLIO, 2007. ISBN 1-57607-919-8(englanniksi)
.jpg)
