Ilma-alus on ilmakehässä lentävä kulkuneuvo. Yleisimpiä ilma-aluksia ovat lentokoneet, helikopterit, kuumailmapallot ja ilmalaivat. Jotkut niistä pysyvät ilmassa, koska ovat ilmaa kevyempiä (kuumailmapallot ja ilmalaivat), toisten nostovoima syntyy aerodynaamisesti ilman virratessa vaakasuoraan liikkuvan laitteen tai sen osien ohi.
Ilma-alus on Suomessa määritelty ilmailulaissa (864/2014). Lain 2 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan ilma-alus on laite, ”jota kannattavat ilmakehässä muut ilman reaktiot kuin ilman reaktiot maan tai veden pintaa vastaan”.[1] Määritelmä vastaa pitkälti kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen (Chicagon yleissopimuksen) liitteissä käytettyä. Ilma-alukset jaetaan yleisesti ilmaa kevyempiin ja ilmaa raskaampiin ilma-aluksiin.
Ilma-alusten tunnukset ilmaistaan kirjain- ja numerokoodilla, kuten esimerkiksi OH-CAA (moottorikone) tai OH-999 (purjelentokone), missä OH on Suomen maatunnus.
Maapallon lisäksi myös Venus-planeetan yläilmakehässä on lentänyt ilma-alus, tarkemmin sanottuna automaattinen vetypallo tai heliumpallo.
Ilma-alustyyppejä
Ilmaa kevyemmät eli aerostaatit
Aerostaatit pysyvät ilmassa, koska ovat ilmaa kevyempiä (kuumailmapallot ja ilmalaivat). On myös kapeampi määritelmä sanalle aerostaatti, jolloin se tarkoittaa vain kaapelilla / hihnalla maahan, laivaan tai meren pohjaan kiinnitettyä ilmaa kevyempää alusta, toiselta nimitykseltään kiintopallo. On myös kiintopallotyyppi, jossa on leijan kaltainen aerodynamiikka, jotta se pysyy tuulessa vakaampana. Näistä käytetään nimiä helikite tai kytoon.