Hjalmar Fredrik Eugen Procopé (28. huhtikuuta 1868 Helsinki – 24. syyskuuta 1927 Porvoo) oli suomenruotsalainen runoilija.[1]
Procopén vanhemmat olivat kenraaliluutnantti Berndt Feodor Georg Procopé ja Agata Lovisa von Knorring (1844–1871), joka oli Eugen von Knorringin ja Helena Catharina Schwenzonin (1822-1901) tytär.
Hjalmar Fredrik pääsi ylioppilaaksi vuonna 1889 ja valmistui filosofian kandidaatiksi sekä maisteriksi vuonna 1897. Procopé toimi Björneborgs Tidningin päätoimittajana 1898, Aftonpostenin aputoimittajana 1898–1899, sekä toimittajana Wasa Nyheter -lehdessä 1899–1900 ja Tammerfors Nyheter -lehdessä 1900–1904. Hän oli Ruotsalaisen teatterin sihteerinä ja kirjallisena neuvonantajana 1909–1915.[2] Hän oli Porvoon Runoilijakodin ensimmäinen asukas vuosina 1923–1927.
Runokokoelmia
- Dikter. 1900
- Ur Psaltaren. 1900
- Mot öknen. 1905
- Röda skyar. 1907
- Vers och visa. 1909
- Drömskeppet. 1910
- Dikter i urval. 1911
- I sanden. 1915
- Samlade dikter I–IX. 1920–1927
- Dikter i nytt urval. 1921
- Lyrik. 1924
- Diktarhemmet. 1924
- Eget och andras. 1927
Näytelmiä
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
|
---|
Kansainväliset | |
---|
Kansalliset | |
---|
Taiteenala | |
---|
Henkilöt | |
---|
Muut | |
---|