Hilja Grönfors

Hilja Grönfors (s. 27. huhtikuuta 1952 Juuka)^[1] on suomalainen laulaja, joka tunnetaan perinteisten romanilaulujen tulkitsijana. Hän on myös kerännyt romanien lauluperinnettä ja tehnyt romanimusiikkia tunnetuksi esiintymällä festivaaleilla sekä Suomessa että ulkomailla.^[2] Grönfors on levyttänyt kolme albumia. Hänet on palkittu muun muassa Suomi-palkinnolla ja hänelle on myönnetty taiteen akateemikon arvonimi.

Elämä ja ura

Grönfors on ammatiltaan ompelija ja hänellä on myös romanin kielen opettajan koulutus.^[3] Grönfors vietti varhaislapsuutensa kiertolaiselämää ja aloitti koulunkäynnin asuttuaan Juuassa ja Tuusniemellä. Kansakoulun jälkeen Grönfors opiskeli vuoden Pohjois-Savon kansanopistossa. Myöhemmin hän oli 15 vuotta Ruotsissa ja asuu nykyään Lahdessa.^[4][5] Grönfors on opettanut romanien musiikkiperinnettä Kaustisen kansanmusiikkiopistossa ja Sibelius-Akatemiassa.^[6]

Ensimmäisen kerran Grönfors lauloi levylle vuonna 1996 suomalaisen romanimusiikin kokoelma-albumilla Luludžako drom – Kukkien tie. Hän on levyttänyt myös kappaleen ”Aurinko kun mailleen vaipuu” vuonna 2000 julkaistulle Indiako drom – romanimusiikkia Kumpulassa -levylle.

Grönfors esittää yhtyeensä Latšo Džintan kanssa perinteistä romanimusiikkia. Hän on kerännyt ja tallettanut runsaat sata romanilaulua.^[6] Vuonna 2011 ilmestynyt Grönforsin toinen albumi Kai tu džaha? - Minne kuljet? on yhtä kappaletta lukuun ottamatta suomenkielinen ja sisältää perinteisiä romanilauluja. Levyn päätöskappale ”Kun kuljen tietäni” on Grönforsin itse säveltämä ja sovittama.^[7]

Grönfors on vieraillut laulajana Palefacen albumilla Helsinki – Shangri-La (2010) kappaleella ”Saapuu elokuun yö”. Vuonna 2022 julkaistulla Kalevala elävänä tai kuolleena Vol. 2 -albumilla on Grönforsin ja lauluntekijä Lau Naun kirjoittama ja esittämä kappale ”Päivälintu”, joka on inspiroitunut kalevalaisesta maailmanluomisesta.

Palkinnot ja tunnustukset

• Vuonna 2005 Grönfors nimettiin Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla mestarikansanlaulajaksi. Hänen albuminsa Phurane mirits palkittiin Etno-Emmalla vuonna 2008.
• Vuonna 2011 Grönfors sai Kalevalaseuran perinteentaitajien ja -tallentajien tunnustuspalkinnon hän oli myös vieraana itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolla.^[8][9]
• Vuonna 2014 Grönforsille myönnettiin Suomi-palkinto romanien kulttuuriperinteen hyväksi tehdystä työstä. Samana vuonna hänelle myönnettiin myös valtion taiteilijaeläke.^[10][11]
• Elokuussa 2024 Grönfors vihittiin Taideyliopiston promootiossa Musiikin kunniatohtoriksi.^[12]
• Marraskuussa 2024 hänelle myönnettiin taiteen akateemikon arvonimi.^[13]

Muuta

Katariina Lillqvist on tehnyt Grönforsista ja Suomen romanien historiasta dokumenttielokuvan Eihän tämä maa minun omani ollut.^[14] Hilja Grönforsin serkku oli toimittaja Raila Halmetoja.^[15]

Diskografia

• Phurane mirits : Fintiko kaalengo ghurane dz̆iilia (2008)
• Kai tu džaha? : Fintiko kaalengo dz̆iilia (2011)
• Katta Ame Aavaa? • Mistä Tulemme? • Where Do We Come From? (2018)

Lähteet

1. Römpötti, Harri: Mestarilaulaja ei luovuta. (70-vuotishaastattelu) Helsingin Sanomat, 27.4.2022, s. B 14. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.7.2022.
2. Risto Blomster: Grönfors, Hilja (1952—) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 15.1.2010. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 21.9.2010.
3. Anne Siilahti: Hilja Grönfors tallettaa romanien katoavia lauluja Etelä-Suomen Sanomat. 25.3.2009, 17.06.2009. Viitattu 3.8.2009.
4. Mari Koppinen: Pelastaja saapui viime hetkellä HS 10. marraskuuta C1
5. Mestarikansanalaulaja Hilja Grönfors Romanimusic.fi. Viitattu 3.8.2009.^{[vanhentunut linkki]}
6. Harri Römpötti: Kansanmusiikki juhlii Etno-Espalla. Helsingin Sanomat, 3.8.3009, s. B1.
7. Mikko siltanen: Hilja Grönfors - Kai tu džaha? Keskisuomalainen. 16.12.2011. Viitattu 6.4.2013.^{[vanhentunut linkki]}
8. Linnan juhlat 2011: Romanimusiikin taitaja ja tallentaja Hilja Grönfors. (kuva Julkaisija =Yle) yle.fi. Viitattu 6.4.2013.^{[vanhentunut linkki]}
9. Kekrinpäivän tunnustuspalkinnot (Vuoden 2011 tunnustuspalkinnot) 2011. Kalevalaseura. Viitattu 6.4.2013.^{[vanhentunut linkki]}
10. Ministeri Viitanen jakoi yhdeksän Suomi-palkintoa ansioituneille taiteilijoille 4.12.2014. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Arkistoitu 4.10.2015. Viitattu 4.12.2014.
11. He saivat taiteilijaeläkkeet - katso lista! 30.6.2014. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 8.12.2015. Viitattu 30.6.2014.
12. Tai­dey­li­opis­ton kun­nia­toh­to­reik­si ta­sa­val­lan pre­si­dent­ti Alexan­der Stubb, Susan­na Mälk­ki, Hil­ja Grön­fors, Han­na He­la­vuo­ri sekä nel­jä muu­ta tai­dea­lan vai­kut­ta­jaa Taideyliopiston verkkosivut. 20.5.2024. Viitattu 167.8.2020.
13. Arvonimet | Suomi sai kaksi uutta taiteen akateemikkoa Helsingin Sanomat. 8.11.2024. Viitattu 8.11.2024.
14. Pirkko Kotirinta: Yasmin Levyn ladinolauluissa…. Helsingin Sanomat. 26.8.2009. Viitattu 3.8.2009.
15. Collan, Elli: Kun­nia­toh­to­ri Hil­ja Grön­fors: Lap­si, joka lau­loi on­nen­sa 31.5.2024. Taideyliopisto. Viitattu 27.11.2024.

Aiheesta muualla

• Hilja Grönforsin Myspace-sivut
• Jukka Hämäläinen: Suomalainen fado piilee romanien musiikissa (sisältää laulunäytteen) Helsingin Uutiset. 7.11.2011. Arkistoitu 6.3.2016. Viitattu 6.4.2013.
• Hilja Grönfors, romanimusiikin taitaja ja tallentaja (video, haastattelu) Ylen Aamu-tv. 8.11.2011.^{[vanhentunut linkki]}
• Njassa: Njassan vieraana Hilja Grönfors (radiolähetys, haastattelu) Valiojoukko. 9.11.2011. Radio Helsinki.^{[vanhentunut linkki]}