Päivämäärä: 23. helmikuuta Sprintin lähtö ja maali sijaitsivat Sapporo Dome -hallin sisällä. Norjan hiihtäjä kaatui finaalissa ja Ruotsin hiihtäjä välierissä.
Suomen joukkue (Ville Nousiainen ja Sami Jauhojärvi) sijoittui yhdeksänneksi, he olivat välierässään kuudensia ja karsiutuivat loppukilpailusta.
Päivämäärä: 28. helmikuuta Kisan aikana lisääntynyt lumisade haittasi hiihtämistä. Alkupäässä lähteneet hyötyivät selvästi olosuhdemuutoksesta ja tulosluettelosta muodostui yllätyksellinen. Lars Berger on varsinaisesti ampumahiihtäjä, mutta voitti kilpailun. Myös lähtönumerolla kolme hiihtäneen valkovenäläisen Karnejenkan hopea oli suuri yllätys.
Alun perin neljänneksi hiihtänyt Itävallan Johannes Eder hylättiin myöhemmin dopingrikkomuksen vuoksi.
Päivämäärä: 4. maaliskuuta Joukkueen huoltaja vaihtoi Hjelmesetin suksen kilpailun aikana. Sääntöjen mukaan kilpailijan tulee vaihtaa vioittunut suksensa itse, mutta yksikään joukkue ei tehnyt protestia rikkeen vuoksi.
Päivämäärä: 23. helmikuuta Sprintin lähtö ja maali sijaitsivat Sapporo Dome -hallin sisällä. Suomi johti lähes koko kilpailun ajan, mutta ennen viimeistä vaihtoa Saksan ja Norjan hiihtäjät menivät Riitta-Liisa Roposen ohi. Kuitunen ajoi heidät kiinni ja Domeen tultaessa ohitti molemmat. Norjan Marit Bjørgen väsähti, mutta saksalainen pysyi Kuitusen kannassa. Loppusuoralle käännyttäessä Claudia Künzel-Nystad oli perässä ja Kuitunen pystyi pitämään ensimmäisen sijan loppuun asti.
Päivämäärä: 1. maaliskuuta Suomi johti koko kilpailun ajan. Ensimmäisellä osuudella Virpi Kuitunen veti yli 20 sekunnin kaulan toisena hiihtäneeseen Norjaan. Aino-Kaisa Saarinen kasvatti tätä eroa lähes 49 sekuntiin. Vielä kolmannen osuuden lopussa Riitta-Liisa Roponen piti eron 22 sekunnissa Norjaan ja noin minuutissa Ruotsiin ja Saksaan. Pirjo Manninen toi Suomen voittajana maaliin 11 sekunnin erolla, mutta hopeasta käytiin loppukirikamppailu. Ruotsin Brita Norgren ei pysynyt Saksan vauhdissa ja viimeisessä vaihdossa 40 sekuntia Norjan Astrid Jakobsenin jälkeen osuudelleen lähtenyt Saksan Evi Sachenbacher-Stehle otti norjalaisen kiinni viimeisessä laskussa ja meni vielä lopussa ohi.
Päivämäärä: 23. helmikuuta Osa reitistä kulki Sapporo Dome -hallin sisällä. Mäkiosuuden jälkeen kärjessä oli Björn Kircheisen, Koivuranta oli toisena, Moan kahdeksantena ja Manninen yhdeksäntenä. Ennen viimeistä kierrosta Kircheisen väsähti ja Manninen sekä Moan ajoivat Kircheisenin kiinni lähes 15 sekunnin takaa-ajoasemasta. 500 metriä ennen maalia Manninen ja Moan ajoivat Kircheisenin ohi ja Manninen voitti Moanin kiritaistelussa.
Päivämäärä: 25. helmikuuta Mäkiosuuden jälkeen Suomi johti 39 sekuntia Norjaa. Kolmanneksi tuli Saksa, 49 sekuntia perässä. Itävalta ja Ranska jäivät jo 61 ja 94 sekuntia. Suomi piti Norjan ohi toiseksi nousseen Saksan takanaan kolmannelle osuudelle asti. Siinä Tino Edelmann sai Jaakko Talluksen kiinni ja meni ohi. Tallus kuitenkin pysyi Saksan mukana, ja Björn Kircheisen aloitti ankkuriosuuden vain 0,7 sekunnin etumatkan turvin. Viimeisessä nousussa Suomen ankkuri Hannu Manninen jätti Kircheisenin taakseen ja toi joukkueen voittajana maaliin 28,4 sekunnin erolla. Kolmannesta sijasta kamppailivat Norja ja Itävalta. Pronssia vei loppukirissä Norja.
Päivämäärä: 24. helmikuuta Suurmäen kilpailu oli todella yllätyksellinen. Hopeamitalisti Harri Olli hyppäsi 50 kilpailuun osaa ottaneesta jo numerolla 27 ja liiteli avauskierroksella 124,5 metriä, jolla hän pysyi pitkään kilpailun johdossa. Vain neljänneksi viimeisenä hypännyt kultamitalisti Simon Ammann pystyi ohittamaan hänet 125,5 metrisellä hypyllään. Myös kilpailun puolustava hopeamitalisti Roar Ljøkelsøy säväytti ollen kolmantena ensimmäisen kierroksen jälkeen. Hallitseva maailmanmestari Janne Ahonen oli kuudentena ja viikonlopun harjoituksissa dominoinut Adam Małysz neljäntenä. Maailmancupia hallinneet nuoret sensaatiot Gregor Schlierenzauer ja Anders Jacobsen jäivät avauskierroksella sijoille 15 ja 16, mutta nousivat toisella kierroksella sijoille 10 ja 14. Kuuden kärjen osalta järjestys pysyi muuttumattomana avauskierroksen jälkeen, vaikka toisena ollut Olli hyppäsi kilpailun pisimmän, 136,5 metriä, ja Ammann 134,5. Paremmat tyylipisteet siivittivät Ammannin mäkihyppyuransa ensimmäiseen maailmanmestaruuteen.