Wergeland syntyi Kristiansandissa opettaja ja rovastiNicolai Wergelandin (1780–1848) ja kulttuuripersoona Alette Dorothea (o.s. Thaulow) Wergelandin esikoisena. Isä Nicolai oli Bergenistä kotoisin ollut köyhän lukkarin poika, josta tuli sittemmin Eidsvollin itsenäisyysjulistuksen allekirjoittaja. Isällä oli myös merkittävä rooli maan ensimmäisen yliopiston perustamisessa, hän oli maan perustuslain laatijoita, ja hän myös ehdotti Norjan parlamentille sen nykyistä nimeä Storting. Suvun nimi on peräisin Verklandin maatilasta Sognissa. Alette oli virkamies (norj.byskriver) Henrik Arnold Thaulowin tytär ja aktiivinen kulttuuripersoona.[1]
Henrik-poika vietti lapsuutensa Kristiansandissa, joka oli tuolloin vajaan 5 000 asukkaan vilkas ja kansainvälinen satamakaupunki. Perhe muutti 1817 Eidsvolliin, jossa hänen isänsä oli kolme vuotta aikaisemmin allekirjoittanut maan itsenäisyysjulistuksen.[1]
Elämä ja ura
Henrik opiskeli aluksi isänsä tavoin teologiaa, mutta ilmeisesti väittelynhaluiseksi kuvatun luonteensa takia hän ei saanut papinvirkaa. Hän työskenteli jonkin aikaa opettajana, kunnes alkoi opiskella lääketiedettä. Lääketieteen opinnot keskeytyivät hänen saatuaan 1836 yliopiston kirjastosta kirjastonhoitajan viran.[1]
Opiskelujensa ohella Wergeland työskenteli toimittajana ja oli näkyvä hahmo Kristianian kulttuurielämässä jo vuonna 1827. Wergelandista tuli yhteiskunnallisen epätasa-arvon ja epäoikeudenmukaisuuden poistamisen puolestapuhuja. Hän oli päätoimittajana kolmessa lehdessä, joista kaksi hän oli perustanut itse. Hän myös luennoi, levitti aktiivisesti kirjallisuutta ja perusti kirjastoja. Wergelandin aktiivisuus herätti myös vastustusta, ja hänen kiivaimpia opponenttejaan oli muun muassa Johan Sebastian Welhaven.[2] Wergeland oli uskonnonvapauden puolestapuhuja. Hänen tunnetuimpia sydämenasioitaan oli vastustaa Norjan perustuslain kohtaa, joka kielsi juutalaisilta ja jesuiitoilta pääsyn maahan. Kohta poistettiin perustuslaista kuusi vuotta Wergelandin kuoleman jälkeen.[1]
Wergeland avioitui vuonna 1839Mossista kotoisin olleen 20-vuotiaan Amalie Sofie Bekkevoldin kanssa. Henrik sairastui tuberkuloosiin toukokuussa 1844 ja kuoli vuoden kuluttua. Vaikka hänellä oli pahoja talousvaikeuksia ja sairautta, hän oli vielä viimeisenkin elinvuotensa ajan tuottelias kirjoittaja. Hänen omaelämäkertansa Hassel-Nødder julkaistiin viikko hänen kuolemansa jälkeen 12. heinäkuuta 1845. Wergelandin hautajaiset olivat Kristianiassa aikansa suurin tapahtuma vuosiin.[1]
Nykyisin Wergelandin tunnetuin saavutus on Norjan kansallispäivän, 17. toukokuuta, perustaminen "lasten päiväksi" ja norjalaisen kansallistunteen juurruttaminen yleensäkin. Kansallispäivän vietolle on edelleen tunnusomaista lasten osallistuminen kulkueisiin ympäri maan.[1]
Wergelandin esikoisteos oli runokokoelma Digte. Første Ring vuodelta 1829. Seuraavana vuonna ilmestyi eeposSkabelsen, Mennesket og Messias, joka oli tarkoitettu kilpailemaan John MiltoninKadotettu paratiisi -teoksen kanssa. Tätä teosta Wergeland itse piti päätyönään.[2]
Yleensäkin Wergelandin kirjallinen tuotanto oli hyvin monipuolista. Hän kirjoitti tekstejä farsseista rakkausrunoihin ja vapaushymneistä luontolyriikkaan.[1]
Wergelandin runojen suomennoksia on julkaistu teoksissa Maailmankirjallisuuden kultainen kirja 2: Skandinavian kirjallisuuden kultainen kirja ja Tuhat laulujen vuotta.
Teokset
Digte. Første Ring (runokokoelma) 1829
Skabselsen, Mennesket og Messias (eeppinen runoteos) 1830
For Almuen (kansanvalistusta) 1830-32
Om norsk Sprogreformasjon (esseekokoelma) 1832
Spanjolen
Digte. Anden Ring (runokokoelma) 1833
Papagøjen (draama) 1835
Barnemordersken (draama) 1835
Poesier, 1838
Campbellerne, 1838
For Arbeidsklassen (kansanvalistusta) 1839-1845
Jan van Huysums Blomsterstykke (runoteos) 1840
Vinterblommer i Børnekammeret (lastenkirja) 1840
Svalen, 1841
Norges Konstitutions Historie 1841-43
Jødesagen i det norske Storthing, 1842
Jøden, 1842
Venetianerne (draama) 1843
Den engelske Lods (runoteos) 1844
Jødinden (runoteos) 1844
Mennesket (muokattu versio Skabselsen... -teoksesta) 1845