Helsingin vapaaehtoisen palokunnan talo tai lyhyemmin (Helsingin) VPK:n talo oli Helsingin keskustassa, Ateneumin taidemuseon vieressä, osoitteessa Keskuskatu 7 (vuoteen 1928 Hakasalmenkatu) sijainnut rakennus. Ateneumin tapaan sen suunnitteli arkkitehti Theodor Höijer, ja myös se edusti runsaine julkisivukoristeluineen uusrenessanssista tyylisuuntaa. Vuonna 1887 VPK:n johtokunta perusti aiottua rakennusta varten rakennustoimikunnan, jonka jäseniksi valittiin herrat F. W. Grönqvist, V. Öhberg, K. V. Bergman ja Th. Höijer[1]. Talo valmistui vuonna 1889[2] ja sen rakennuskustannukset olivat 336 000 markkaa[3].
VPK:n talossa oli monenlaista toimintaa: tiloja vuokrattiin näyttelyiden, kokousten ja konserttien pitoon. Siellä esitettiin myös varhaisimpia Suomessa esitettyjä elokuvanäytäntöjä. Parvin ja kaksikerroksisin arkadein varustetussa juhlasalissa kokoontui myös Suomen yksikamarinen eduskunta vuosina 1907–1910. Rakennuksen julkisivua muokattiin rajusti, kun siitä 1920-luvulla tuli Suomen Liittopankin talo. 1930-luvulla Isänmaallinen kansanliike piti talossa Musta Karhu -ravintolaa. Sodan jälkeen Kalevalaiset naiset pitivät rakennuksessa Kestikartano-ravintolaa.[2]
VPK:n talo purettiin vuonna 1967. Paikalle rakennettiin arkkitehti Heikki Castrénin suunnittelema toimistorakennus vuonna 1969.[2]
Helsingin VPK:n talon julkisivu Hakasalmenkadulta nähtynä.
Entinen Helsingin VPK:n talo vuonna 1931, jolloin se oli Helsingin Osakepankin omistama.
Lähteet
↑Wapaaehtoisen palokunnan rakennushomma.. Uusi Suometar, Keskiwiikkona 30 p:nä Maaliskuuta1887.
↑ abcManninen, Antti: Puretut talot – 100 tarinaa Helsingistä. Helsingin Sanomat, 2004. ISBN 952-5557-00-6
↑Invigningen af det nya brandkårspalatset. Finland, N:o 197, Måndagen den 26 Augusti 1889.