Heinijärvi on Pirkanmaalla Sastamalassa sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistön Kokemäenjoen alueen Kuloveden alueeseen. Järvi on osa Heinijärven valuma-alueesta, jonka laskujoki Heinijärvenoja laskee Lammentaustanlahdessa Rautaveteen Heinoossa.[1][2]
Maantiede
Järven pinta-ala on 18,4 hehtaaria ja sen pituus on 2,2 kilometriä ja leveys 200 metriä. Se on syntynyt kalliomurrokseen, jossa virtaa myös järven läpi laskeva Heinijärvenoja. Järveen laskee joitakin tulo-ojia ympäröivästä metsistä. Merkittävin niistä on Ritajärvenoja, jonka kautta laskevat Valkeajärvi, Ylinen Ritajärvi ja Alinen Ritajärvi. Myös Perkojärven vedet päätynevät Heinijärveen, vaikka laskuojaa ei ole olemassa.[1][2]
Järven rantaviiva on 5,6 kilometriä pitkä ja ranta on pääosin moreeni- ja kalliopohjaista metsämaastoa. Rannat ovat monin paikoin jyrkkiä. Itärannalla sijaitsee Heinijärven kylä, jonka puitteissa on järven ainoat pellot. Järven rannoille on rakennettu runsaasti loma-asuntoja. Heinoon ja Hornion yhdistävä maantie kulkee järven itäpuolella. Puolivälissä sitä ylittää korkeajännitelinja järven.[1][2]
Ympäristöarvoja
Sastamalan kaupunki perusti vuonna 2014 Ritajärven luonnonsuojelualueen, johon osa järven länsirantojen metsistä kuuluvat. Ne on valittu Ritajärvenojan ympäriltä.[3]
Historia
Vuoden 1847 pitäjänkartassa [4] ja 1855 Kalmbergin kartastossa Heinijärvi ja Alinen Heinijärvi kuuluivat samaan järveen, jota silloin kutsuttiin Heinijärveksi. Mikäli Kalmbergin kartta on piirretty Heinijärven osalta oikein, voidaan järven pituutta verrata mittakaavaan. Järvi olisi tällöin ollut 3,6 kilometriä pitkä. Nykykartassa sama matka saadaan, kun Alimmaisen Heinijärven eteläpäästä mittaa etäisyyden Heinijärven pohjoispäähän ja lisä siihen hieman lisää. Kartoissa huomattava eri näkyy Heinijärven kylän rantaviivassa. Kylässä on pitkä niemi, joka työntyy luoteeseen ja se on raivattu pelloksi.[5]
Järvi laskettiin vuonna 1862.[6] Vuonna 1887 talollinen leski Matilda Elisabet Yliellilä haki korvauksia vesijättömaahan liittyvässä asiassa. Päätös asiasta saatiin 1888.[7]
Lähteet
- ↑ a b c d e Heinijärvi, Karkku (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
- ↑ a b c d e OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 16.12.2014.
- ↑ Hanhijärvi, Jani & Pylsy, Katariina: Ritajärven luonnonsuojelualue (Arkistoitu – Internet Archive) - Hoito- ja käyttösuunnitelma, 2015–2025, viitattu 7.1.2018
- ↑ Karkku: Palviala, suoraan karttaan, 1847
- ↑ Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: kartalle (fc20050771.jpg), 1855-56
- ↑ Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, s. 257. (Kansatieteellinen arkisto 19) Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1967. Forssan kirjapaino OY
- ↑ Turun maakunta-arkisto: vesijättömaan korvausasia (Arkistoitu – Internet Archive), 1888
