Heckler & Koch P7 (saks. Pistole 7, Pistooli 7), alkujaan PSP (saks. Polizei Selbstlade-Pistole, Poliisin itselataava pistooli) on saksalaisen Heckler & Koch -yhtiön valmistama itselataava pistooli. Se suunniteltiin vuodesta 1976 lähtien kompaktikokoiseksi, edistyneitä turvallisuusominaisuuksia sisältäväksi aseeksi.[1]
Historia
Heckler & Koch julkaisi P7:n ensimmäisen version usean vuoden kehityksen jälkeen vuonna 1976 nimellä PSP. Sarjatuotanto aloitettiin vuonna 1979 ja lopetettiin vuonna 2008.[2] P7 oli alusta lähtien tarkoitettu Länsi-Saksan poliisivoimien pistooliksi, ja se otettiinkin niiden ja rajavartioston käyttöön.[3]
P7 valittiin Yhdysvaltain maavoimien kokeisiin, joiden tarkoituksena oli löytää uusi palveluspistooli Colt M1911:n tilalle. Se kuitenkin hylättiin kokeiden alkuvaiheessa, sillä se ei täyttänyt vaatimuksia. Huolimatta aseen korkeasta hinnasta, myös useat poliisilaitokset Yhdysvalloissa ottivat sen käyttöönsä[4]
, esimerkkeinä New Jerseyn osavaltion poliisi ja Utahin liikkuva poliisi.
Ominaisuudet
P7:ssä on harvinainen kahvan etuosassa sijaitseva vipuvirityssysteemi: Kun kahvan etusivun muodostava vipu painetaan sisäänpäin noin kuuden kilogramman voimalla, aseen iskuri virittyy; kun vipu päästetään takaisi ulos, viritys purkautuu. P7:n laukaisu on yksitoiminen, liipaisimen painaminen pelkästään vapauttaa vasaran/iskurin, eikä viritä sitä. Aseen laukeaminen vaatii viritysvivun sisässä pitämisen, johon tarvitaan noin 700 gramman puristuksen kahvasta.[5][6] Monet pitävätkin sitä vipuvirityksen vuoksi eräänä turvallisimmista pistooleista kuljetettavaksi patruunapesässä. Vaikka tiedetäänkin tapauksia joissa poliisi on menettänyt P7:nsä rikolliselle, tunnetun itsepuolustus- ja asekouluttaja Massad Ayoobin mukaan yksikään näistä poliiseista ei ole tullut ammutuksi omalla aseellaan, johtuen P7:n harvojen tuntemasta painalluksen vaativasta virityssysteemistä.
Toinen P7:n epätavallinen ominaisuus on sen kaasumäntähidasteiseen massasulkuun perustuva toiminta. Tämä sallii aseen tarkkuutta parantavan piipun kiinnittämisen suoraan runkoon, toisin kuin jäykkäyhteyteen perustuvissa pistooleissa. Ampuessa osa palokaasuista ohjataan piipusta sylinteriin, jossa sijaitseva mäntä viivästyttää luistin liikettä taaksepäin.[7]
P7:n piippulinja on hyvin alhaalla, mikä vähentää ammuttaessa piipun nousemista ja rekyylin tunnetta ampujan käsissä. P7:n iskuri voidaan myös kätevästi poistaa luistista sekunneissa turvallista säilytystä varten.
Palveluspistoolina P7:ssä on haittana kaasumännästä johtuva nopea kuumeneminen. Lämpö on huomattavissa erityisesti ammuttaessa nopeasti tusinoittain laukauksia. Tällä ei ole paljoakaan merkitystä itsepuolustusta vaativissa tilanteissa, mutta ampumaharjoittelussa se voi olla haitaksi. Yhdysvaltain markkinoille tarkoitetut PSP/P7:t sisältävät tämän vuoksi pienen muovisen lämpökilven liipaisinsuojan yläosan sisällä, josta tuli myöhemmissä malleissa vakiovaruste. Pitkäaikaisen käytön seurauksena P7 on kaasumännästään johtuen myös altis likaantumiselle, ja vaati näin ollen kaasusylinterin puhdistuksen tietyin väliajoin pysyäkseen toimintakykyisenä. Saksalainen rajavartioston terrorisminvastainen erikoisjoukko GSG-9 on kuitenkin todistanut, että aseella voidaan ampua tuhansia laukauksia ennen kaasumännästä johtuvaa häiriötä.
Mallit
P7:ää valmistettiin useita eri malleja:
- PSP: 8-patruunan yksirivinen lipas, kaliiperi 9×19 mm Parabellum. Alkuperäinen versio, jossa lippaan salpa on kahvan pohjassa ja liipaisinsuojassa ei ole lämpökilpeä. Se tunnetaan myös nimellä "Euroopan malli" (engl. European-style).
- P7M8: 8-patruunan yksirivinen lipas, kaliiperi 9×19 mm Parabellum, lippaanvapautin aseen sivulla painonappina. Sisältää lämpökilven liipaisinsuojan yläosassa. Tunnetaan myös nimellä "Amerikan malli" (engl. American-style). Nimen P7 merkitsee aseen nimeä (saks. Pistole 7), kun taas M8 viittaa lippaan kokoon (saks. Magazinkapazität 8). Sama nimeämiskäytäntö koskee muitakin P7:n versioita, lukuun ottamatta yllä mainittua PSP:tä.
- P7M10: 10-patruunan kaksirivinen lipas, kaliiperi .40 S&W
- P7M13: 13-patruunan kaksirivinen lipas, kaliiperi 9×19 mm Parabellum
- P7K3: Vaihdettava piippu (.22 LR myös luisti), kaliipereina .22 LR, .32 ACP tai .380 ACP. Sulkumekanismina hydraulivaimentimella varustettu massasulku ilman kaasuhidastinta.
- P7M7: Prototyyppi (vain kuusi valmistettu), kaliiperina .45 ACP. Kaasumännän tilalla hydraulimekanismi.
PSP ja P7M8 ovat aseen ohuimmat ja näin ollen myös helpoimmin kätkettävät versiot. P7M13:ssa on 13-patruunan lipas, jonka vuoksi kahvan kokoa on jouduttu kasvattamaan. P7M10 on hieman suurempi johtuen .40 S&W -patruunan ampumisen kestävästä luistista. Vuonna 1992 julkaistiin rajoitettu erä elektrolyysittömällä nikkelipinnoitteella päällystettyjä P7-pistooleita. Nikkelipinnoite lisättiin malleihin M8, M13 ja M10.
Suomessa
Huolimatta aseen pienestä koosta, P7M13 ei mahdu poliisin taskuaselaatikkoon (180 × 130 mm) ohjeiden mukaan aseteltuna, koska sen korkeus on 135 mm[8].
Lähteet
- Smith, Graham: Sotilaskäsiaseet, s. 117. Suomentanut Kai Kankaanpää. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1995. ISBN 951-20-4750-0
Katso myös
Aiheesta muualla
