Hakka-kiinalaisten asuttamia alueita kartalla sinisellä.
Hakka-kiinalaisia on yhteensä noin 80 miljoonaa ympäri maailmaa[1]. Kiinassa hakka-kiinalaisten asutuksen keskus on Meizhoun prefektuuri Guangdongissa. Muita suuria heidän asutuskeskittymiään on Lounais-Fujianissa, Etelä-Jiangxissa, Itä-Guangxissa, Hainanilla, Hongkongissa sekä Taiwanissa. Fujianin, Jiangxin ja Guangxin provinssien väestöstä he muodostavat yhteensä noin 60 %. Pienempiä hakka-kiinalaisten keskittymiä on myös Sichuanissa ja Hunanissa.[2]
Hakka-kiinalaisten alkuperästä on kiistelty. He polveutuvat kuitenkin todennäköisesti Shanxin, Henanin ja Anhuin alueilta Keski-Kiinan pohjoisosista 300-luvulla ensin Jiangxin ja Hubein alueelle ja 900-luvulla edelleen eteläiseen Fujianin ja Guangdongin alueelle muuttaneesta väestöstä. Hakkojen historiaa ovatkin leimanneet monet muuttoaallot. Kolmas hakkojen muuttoliike käynnistyi 1200-luvulla mongolivalloittajien myötä. Tuolloin hakkoja tuli pohjoiseen ja itäiseen Guangdongiin. Myöhemmin hakkoja muutti myös esimerkiksi Sichuaniin, Guizhouhun ja Taiwanille.[2]
Hakka-kiinalaisten muuttoliikkeet johtivat yhteenottoihin heidän ja kantonia- ja min-kiinaa puhuneen han-kiinalaisen väestön kanssa. Taipingkapinan aikana hakka-kiinalaiset olivat merkittävässä määrin mukana kapinallisten puolella, mutta he kävivät myös veristä valtataistelua kantoninkiinalaisten kanssa niin sanotun hakka-bendi-sodan aikana. Väkivaltaisuuksien myötä monet hakka-kiinalaisista muuttivat merentakaisiin kiinalaisyhdyskuntiin ja Yhdysvaltoihin. Monet hakka-kiinalaiset ovat sittemmin menestyneet poliittisessa elämässä. Heihin kuuluvat muun muassa Kiinan kansantasavallan puhemies Deng Xiaoping, Kiinan tasavallan presidentti Lee Teng-hui ja Singaporen presidentti Lee Kuan Yew.[2]
Kulttuuri
Hakka-kiinalaisten perinteiseen tapaan rakennettuja asuintaloja.
Hakka-kiinalaiset ovat muuttoliikkeidensä takia joutuneet viljelemään maata suhteellisen huonoilla viljelyalueilla, koska parhaat alueet oli useimmiten jo asutettu. He toimivat pitkään vuokraviljelijöinä, mutta tilanne parani kommunistien valtaannousun ja maauudistusten myötä 1950-luvulla. Min- ja kantoninkiinaa puhuvat asuvat usein suurissa yhden sukunimen asutuskeskuskissa, kun taas hakka-kiinalaiset asutuskeskukset olivat pienempiä, hajallaan ja niissä asui useita eri sukuja. Nykyisin monet hakka-kiinalaiset asuvat myös suurissa kaupungeissa. Perinteiseen tapaan rakennetut hakkatalot ovat pyöreitä ja ne on rakennettu puolustustarkoituksessa. Hakka-kiinalaiset harjoittavat taoismia, buddhalaisuutta, konfutselaisuutta sekä paikallisia kansanuskoja. Muihin kiinalaisiin verrattuna useammat heistä ovat myös kristittyjä.[2]
Hakka-kiinalaisia ei ole aina pidetty han-kiinalaisina. Etenkin kantoninkiinalaisia vastaan käydyn sodankäynnin myötä heitä verrattiin barbaareihin ja Kiinan vuoristokansoihin. Nykyisin konsensus kuitenkin on, että hakka-kiinalaiset ovat han-kiinalaisten alaryhmä. Hakkojen omakin identiteetti on kuitenkin edelleen olemassa. Hakka-kiinalaisilla on järjestöjä, joihin kuuluu miljoonia henkilöitä ympäri maailmaa.[2]
↑ abcdeJames S. Olson: An ethnohistorical dictionary of China, s. 91-94. Greenwood Press, 1998. ISBN 0-313-28853-4(englanniksi)
↑Melvin Ember, Carol R. Ember, Ian Skoggard: Encyclopedia of Diasporas - Immigrant and Refugee Cultures Around the World, s. 92–101. Springer, 2005. ISBN 0-306-48321-1(englanniksi)
