Gustav Adolf Bauer (6. tammikuuta 1870 Darkehmen – 16. syyskuuta 1944 Berliini)[1] oli saksalainen sosiaalidemokraattinen poliitikko, joka toimi Saksan valtakunnankanslerina vuosina 1919–1920.
Elämäkerta
Bauer oli kotoisin Itä-Preussin Darkehmenista (nyk. Ozjorsk Venäjän Kaliningradin alueella) ja työskenteli toimistovirkailijana Königsbergissä. Hän perusti vuonna 1895 toimistotyöntekijöiden ammattijärjestön ja toimi sen puheenjohtajana vuoteen 1908. Bauer toimi vuodesta 1903 Saksan vapaiden ammattiliittojen keskustyöläissihteeristön johdossa sekä vuosina 1908–1918 ammattiliittojen keskusjärjestön varapuheenjohtajana. Hänet valittiin valtiopäiville vuonna 1912 Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen (SPD) edustajana ja nimitettiin lokakuussa 1918 Saksan ensimmäiseksi työministeriksi Max von Badenin johtamaan viimeiseen keisarikunnan aikaiseen hallitukseen. Hän toimi työministerinä myös Philipp Scheidemannin hallituksessa helmikuusta kesäkuuhun 1919. Scheidemannin erottua Bauer nimitettiin hänen tilalleen kansleriksi. Hänen hallituksensa tärkeimpänä tehtävänä oli Versaillesin rauhansopimuksen hyväksymisen varmistaminen, mikä oli Saksassa hyvin epäsuosittu ja epäkiitollinen tehtävä. Bauer erosi maaliskuussa 1920 epäonnistuneen Kappin vallankaappauksen jälkeen, mutta toimi vielä valtiovarainministerinä ja varakanslerina Hermann Müllerin ja Joseph Wirthin hallituksissa.[1][2]
Lähteet
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
