Ernst Gustaf Waldemar Ehrnrooth (7. joulukuuta 1898 Helsinki – 16. syyskuuta 1983 Kirkkonummi) oli suomalainen ratsuväen kenraalimajuri, joka toimi sodassa Hämeen ratsurykmentin komentajana ja myöhemmin erityisesti sotilaallisten aluehallintojen komentajana. Hänen vanhempi veljensä oli everstiluutnantti Lars Ehrnrooth ja nuorempi veljensä oli jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth. Veljesten isä oli oikeuslääketieteen professori Ernst Ehrnrooth.
Gustaf Ehrnrooth toimi myös kunniavartioston päällikkönä marsalkka Mannerheimin hautajaisissa. Helsingin vuoden 1952 olympialaisissa hän oli ratsastuskilpailuista vastaava johtaja.
Sotilasura
Suomen sisällissodassa ryhmänjohtajana toiminut Gustaf Ehrnrooth opiskeli Suomen kadettikoulun ensimmäisellä kurssilla 28.1.1919–31.3.1920 sekä Sotakorkeakoulun viidennellä kurssilla 16.9.1928–18.8.1930 (ye-upseeri 1931). 1920-luvulla hän toimi Ratsuväkiprikaatissa sekä Uudenmaan rakuunarykmentissä muun muassa nuoremman upseerin ja eskadroonanpäällikön tehtävissä. Vuosina 1930–1938 hän toimi ye-upseerina Ratsuväkiprikaatissa ja Uudenmaan rakuunarykmentissä. 28.12.1938–12.10.1939 välisenä aikana hän oli 2. divisioonan esikuntapäällikkö.
Talvisodan alettua hänestä tehtiin III armeijakunnan esikuntapäällikkö 12.10.1939–9.6.1941. Tämän jälkeen Ehrnrooth nimitettiin Hämeen ratsurykmentin komentajaksi, missä tehtävässä hän oli aina syksyyn 1944 asti, jolloin kenraalimajuri Erkki Raappana erotti hänet tehtävistään. Ehrnroothin tilalle HRR:n komentajaksi Raappana komensi majuri Siraman.[3]
Sodan jälkeen hän oli Porvoon sotilaspiirin komentajana 1944–1950. Vuoteen 1955 asti hän toimi Helsingin sotilaspiirin päällikkönä. Uudenmaan sotilasläänin komentajana ja Helsingin varuskunnan päällikkönä hän toimi vuodesta 1955 alkaen aina eläkkeelle siirtymiseensä asti vuonna 1958.
Lähteet
