Gudžaratilainen kirjaimisto[1] (gudžaratiksi ગુજરાતી લિપિ gujarātī lipi[huom 1]) on gudžaratin kielen kirjoitusjärjestelmä. Varhaisimmat gudžaratilaisilla aakkosilla kirjoitetut tekstit ovat 1500-luvun lopulta. Devanagarin pohjalta kehitetty gudžaratilainen kirjaimisto oli pitkään epävirallisessa asemassa, ja esimerkiksi kaunokirjallisuudessa ja akateemisessa kirjoituksessa gudžaratin kirjoittamiseen käytettiin devanagaria 1800-luvun puoliväliin asti.
Gudžaratin aakkostoon kuuluu 36 konsonanttia ja 11 vokaalia, ja sitä kirjoitetaan vasemmalta oikealle. Kirjaimisto on tyypiltään abugida, mikä tarkoittaa, että yksi kirjainmerkki merkitsee pääsääntöisesti konsonantista ja sitä seuraavasta vokaalista muodostuvaa tavua. Vokaalit voidaan merkitä edeltävään konsonanttiin lisättävinä tarkemerkkeinä, mutta niillä on myös itsenäiset muodot vokaalialkuisten tavujen kirjoittamista varten.
Kirjaimisto on pääasiallinen kirjoitusjärjestelmä gudžaratin lisäksi myös kutšin kielessä. Sitä käytetään muiden kirjaimistojen ohella myös muun muassa bhilin, vasavin ja avestan kirjoittamiseen.
Gudžaratilainen kirjaimisto muodostettiin devanagarin pohjalta. Näkyvin muutos oli devanagarille tyypillisestä kirjaimien yläpuolisesta vaakaviivasta luopuminen. Vanhin säilynyt gudžaratilaisilla kirjaimilla kirjoitettu teksti on vuodelta 1592, ja painettuna sitä käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1797 julkaistussa mainoksessa. Gudžaratilaista kirjaimistoa pidettiin pitkään epävirallisena ”pankkiirin” tai ”kauppiaan” kirjoituksena, ja kaunokirjallisuudessa ja akateemisessa tekstissä gudžaratin kirjoittamiseen käytettiin yleisesti devanagaria 1800-luvun puoliväliin asti.[2][3]
Gudžaratilaisilla kirjaimilla kirjoitetaan latinalaisen aakkoston tavoin vasemmalta oikealle ja sanojen väliin jätetään sanaväli. Kirjaimisto ei tee eroa pienten ja isojen kirjainten välillä.[5]
Kirjaimet
Konsonantit
Gudžaratilaiseen kirjaimistoon kuuluu 36 konsonanttia.[3] Viimeiset konsonantit kṣa ja jña[huom 1] ovat oikeastaan kahden kirjaimen ligatuureja, mutta ne lasketaan tavallisesti mukaan gudžaratilaiseen aakkostoon.[2]
Kirjain
Lat.
Ääntämys
ક
ka
[k]
ખ
kha
[kʰ]
ગ
ga
[g]
ઘ
gha
[gʱ] (gudžarati) [gʱ], [ɣ] (kutši)
ઙ
ṅa
[ŋ]
ચ
ca
[tʃ] (gudžarati) [tʃ], [c] (kutši)
છ
cha
[tʃʰ] (gudžarati) [tʃʰ], [cʰ] (kutši)
જ
ja
[dʒ] (gudžarati) [dʒ], [ɟ] (kutši)
ઝ
jha
[dʒʱ] (gudžarati) [dʒʱ], [ɟʱ] (kutši)
Kirjain
Lat.
Ääntämys
ઞ
ña
[ɲ] (gudžarati) [n] (kutši)
ટ
ṭa
[ʈ]
ઠ
ṭha
[ʈʰ]
ડ
ḍa
[ɖ] (gudžarati) [ɖ], [ɽ] (kutši)
ઢ
ḍha
[ɖʱ] (gudžarati) [ɖʱ], [ɽ] (kutši)
ણ
ṇa
[ɳ]
ત
ta
[t]
થ
tha
[tʰ]
દ
da
[d]
ધ
dha
[dʱ]
Kirjain
Lat.
Ääntämys
ન
na
[n]
પ
pa
[p]
ફ
pha
[f] (gudžarati) [pʰ] (kutši)
બ
ba
[b]
ભ
bha
[bʱ] (gudžarati) [bʱ], [β] (kutši)
મ
ma
[m]
ય
ya
[j]
ર
ra
[r]
લ
la
[l]
વ
va
[ʋ] (gudžarati) [v], [ʋ] (kutši)
Kirjain
Lat.
Ääntämys
શ
śa
[ʃ]
ષ
ṣa
[ʃ] (gudžarati) [ʂ] (kutši)
સ
sa
[s]
હ
ha
[ɦ]
ળ
ḷa
[ɭ]
ક્ષ
kṣa
[kʃ] (gudžarati) [kʂ] (kutši)
જ્ઞ
jña
[gn] (gudžarati)
Kutšin aakkostoon kuuluu gudžaratissa käytettyjen kirjainten lisäksi viisi pisteellistä konsonanttia, joilla ilmaistaan kutšin implosiiveja sekä äänteitä [z] ja [f].[4]
Kirjain
Lat.
Ääntämys
ગ઼
g̈a
[ɠ]
જ઼
za
[z]
ડ઼
d̤a
[ɗ], [ɖ]
ફ઼
fa
[f]
બ઼
b̤a
[ɓ]
Peräkkäiset konsonantit
Devanagarin tavoin gudžaratilaisessa tekstissä käytetään runsaasti ligatuurimuotoja peräkkäisten konsonanttien esittämiseen. Suurin osa yhdistelmämuodoista muodostetaan säännönmukaisesti, mutta osalla kirjaimista on omat poikkeussääntönsä yhdistelmien muodostamiseen. Joillakin konsonanttiyhdistelmillä kuten ક્ષ kṣa ja જ્ઞ jña on oma täysin epäsäännöllinen ligatuurimuotonsa.[3]
Säännöllinen yhdistelmämuoto tehdään jättämällä edeltävästä konsonantista pois sen oikeanpuolimmainen pystyviiva ja kirjoittamalla jälkimmäinen konsonantti yhteen edeltävän kanssa.[3]
ત ta + ક ka → ત્ક tka
ન na + ત ta → ન્ત nta
સ sa + પ pa → સ્પ spa
શ śa + ક ka → શ્ક śka
Retrofleksiklusiilienṭa, ṭha, ḍa ja ḍha kahdentaminen tehdään pystysuuntaisesti kirjoittamalla jälkimmäinen kirjain edellisen alle.[2]
ટ ṭa + ટ ṭa → ટ્ટ ṭṭa
ઠ ṭha + ઠ ṭha → ઠ્ઠ ṭhṭha
ડ ḍa + ડ ḍa → ડ્ડ ḍḍa
ઢ ḍha + ઢ ḍha → ઢ્ઢ ḍhḍha
Kirjain ર ra kirjoitetaan konsonanttiyhdistelmän ensimmäisenä osana tarkemerkkinä seuraavan konsonantin päälle. Yhdistelmän jälkimmäisenä osana ra-kirjaimella on kaksi muotoa: kirjainten ટ ṭa, ઠ ṭha ja ડ ḍa kanssa ra merkitään tarkkeena edeltävän konsonantin alapuolelle, ja muiden konsonanttien kanssa se lisätään edeltävän konsonantin pystyviivaan alavasemmalle osoittavana väkäsenä. Konsonanttiyhdistelmät tra, dra ja hra ovat epäsäännöllisiä.[2]
ર ra + ત ta → ર્ત rta
ર ra + પ pa → ર્પ rpa
ર ra + સ sa → ર્સ rsa
ટ ṭa + ર ra → ટ્ર ṭra
ઠ ṭha + ર ra → ઠ્ર ṭhra
ડ ḍa + ર ra → ડ્ર ḍra
ગ ga + ર ra → ગ્ર gra
પ pa + ર ra → પ્ર pra
સ sa + ર ra → સ્ર sra
ત ta + ર ra → ત્ર tra
દ da + ર ra → દ્ર dra
હ ha + ર ra → હ્ર hra
Kirjaimella હ ha on poikkeukselliset yhdistelmät હ્મ hma ja હ્ય hya, ja konsonantti દ da on yhdistelmän jälkimmäisenä osana epäsäännöllinen yhdistelmissä દ્ધ ddha, દ્મ dma, દ્ય dya ja દ્વ dva. Kahdennettuina ત ta ja દ da saavat epäsäännölliset muodot ત્ત tta ja દ્દ dda. Kirjain શ śa esiintyy poikkeuksellisena yhdistelmämuotona viiden konsonantin kanssa: શ્ચ śca, શ્ન śna, શ્ર śra, શ્લ śla ja શ્વ śva.[2]
Vokaalit
Kirjaimistoon kuuluu 11 vokaalia.[3] Gudžaratilaisilla vokaaleilla on kaksi muotoa: itsenäinen kirjain, jota käytetään vokaalialkuisissa tavuissa, ja konsonanttikirjaimeen lisättävä tarkemuoto. Vokaalilla a ei ole erillistä tarkemuotoa, vaan se seuraa oletusarvoisesti jokaista konsonanttia, jolle ei ole merkitty muuta vokaalitarketta. Joissakin tapauksissa oletusvokaali kuitenkin jää ääntämyksestä pois, vaikka tätä ei merkitä millään tavalla kirjoitusasussa. Yksittäiseen vokaalitarkkeettomaan konsonanttiin päättyvät sanat lausutaan ilman loppuvokaalia (મન mana[mən]), ja a-vokaali voi joissakin sanoissa jäädä ääntymättä myös sanan keskellä. Gudžaratilaisessa kirjaimistossa on vokaalin puuttumista ilmaiseva virama-tarke (esim. ક્ k), mutta sitä käytetään lähinnä sanskritista peräisin olevissa lainasanoissa.[2]
Vokaalin ઋ r̥ äännearvo oli sanskritissa vokaalinen eli tavua kannattava r-äänne, joka on gudžaratissa korvautunut yhdistelmällä [ru]. Kirjaimistossa on myös omat kirjaimet sanskritin vokaalisille r- ja l-äänteille (ૠ r̥̄, ઌ l̥ ja ૡ l̥̄), mutta näitä kirjaimia ei käytetä nykygudžaratissa eikä niitä lasketa osaksi gudžaratin tai kutšin aakkostoa.[3][4][6]
Vokaalit jaetaan perinteisesti ”lyhyisiin” (a, i, u, r̥) ja ”pitkiin” (ā, ī, ū, e, ai, o, au), vaikka ero pitkän ja lyhyen i- ja u-vokaalin välillä onkin hävinnyt nykygudžaratista.[2]
Yksin
ક:n kanssa
Lat.
Ääntämys
અ
ક
a
[ə] (gudžarati) [ɐ~ə] (kutši)
આ
કા
ā
[a] (gudžarati) [ɑˑ] (kutši)
ઇ
કિ
i
[i] (gudžarati) [ɪ] (kutši)
ઈ
કી
ī
[i] (gudžarati) [iˑ] (kutši)
ઉ
કુ
u
[u] (gudžarati) [ʊ] (kutši)
ઊ
કૂ
ū
[u] (gudžarati) [uˑ] (kutši)
Yksin
ક:n kanssa
Lat.
Ääntämys
ઋ
કૃ
r̥
[ru] (gudžarati)
એ
કે
e
[e], [ɛ] (gudžarati) [eˑ] (kutši)
ઐ
કૈ
ai
[əy] (gudžarati) [aĭ~ɛˑ~æˑ] (kutši)
ઓ
કો
o
[o], [ɔ] (gudžarati) [oˑ] (kutši)
ઔ
કૌ
au
[əʋ] (gudžarati) [ɐʊ~ɔˑ] (kutši)
Joillakin konsonanteilla on epäsäännöllinen muoto tiettyjen vokaalitarkkeiden kanssa. Konsonantti ર ra on epäsäännöllinen yhdistelmissä રુ ru ja રૂ rū, vokaali r̥ kirjoitetaan poikkeuksellisesti yhdistelmissä હૃ hr̥ ja દૃ dr̥, ja konsonantilla જ ja on neljä epäsäännöllistä muotoa: જા jā, જી jī, જુ ju ja જૂ jū. Osa tällaisista poikkeuksista voidaan kirjoittaa fontista riippuen joko poikkeuksellisena ligatuurina tai säännöllisen vokaalitarkkeen kanssa.[2]
Suppea ja väljä o ovat eri vokaaleita gudžaratissa, mutta molempia merkitään samalla kirjaimella. Tämän vuoksi esimerkiksi kirjoitusasu મોરી morī voi tapauskohtaisesti ääntyä joko [mori] (merkityksessä ”viemäri”) tai [mɔri] (merkityksessä ”vaisu”). Samoin suppea ja väljä e kirjoitetaan molemmat samalla vokaalilla. Joissakin lainasanoissa käytetään ylösalaisin piirrettyä e:n tai o:n tarketta väljien vokaalien kuvaamiseen; esimerkiksi englannista lainattu sana બૅડ bêṭa[bæʈ] (”pesäpallomaila”) erottuu kirjoitusasultaan kotoperäisestä sanasta બેડ beṭa[beʈ] (”saari”).[2]
Yksin
ક:n kanssa
Lat.
Ääntämys
ઍ
કૅ
ê
[æ]
ઑ
કૉ
ô
[ɔ]
Tarkkeet
Velaarista nasaalia tavun lopussa merkitään pisteellä edeltävän kirjaimen yläpuolella, esim. કં kaṁ[kəŋ]. Joissakin sanskritista lainatuissa sanoissa käytetään kaksoispistettä muistuttavaa visarga-tarketta ilmaisemaan h-äännettä tavun lopussa, esim. કઃ kaḥ[kəh]. Nasaalivokaaleja merkitään pisteellisellä puoliympyrämerkillä kirjaimen päällä, esim. કઁ kã[kə͂].[3][4]
Gudžaratilaisen kirjaimiston kirjainkoodi ISO 15924:ssä on ”Gujr” ja numerokoodi 320.[7]
Gudžaratilaiset kirjaimet sijoittuvat Unicode-standardissa koodilohkoon 0A80–0AFF.[6] Lohko sisältää merkit gudžaratilaisille konsonanteille ja vokaalien itsenäisille muodoille, ja konsonanttiin liitettävillä vokaalitarkkeilla on omat erilliset merkkinsä. Esimerkiksi kirjainmerkki કિ ki muodostuu kahdesta Unicode-merkistä: konsonantista ક ka ja vokaalitarkkeesta િ i. Vokaalitarke lisätään Unicode-esityksessä aina konsonantin jälkeen riippumatta siitä, piirretäänkö tarke kirjoitettaessa konsonantin oikealle vai vasemmalle puolelle.[8] Lisäksi Unicode-lohkoon kuuluu omat merkit gudžaratilaisille tarkemerkeille kuten viramalle (્) ja visargalle (ઃ), gudžaratilaiset numeromerkit sekä joitakin sekalaisia merkkejä kuten rupian gudžaratilaisen symbolin ૱.[6] Pilkkua ja pistettä vastaavat pystyviivavälimerkit (। ja ॥) eivät kuulu gudžaratin Unicode-lohkoon, vaan ne on määritelty devanagarin lohkossa.[8]
Peräkkäisten konsonanttien yhdistelmät merkitään Unicodessa virama-merkillä, joka lisätään ensimmäisen konsonantin jälkeen. Esimerkiksi yhdistelmä લ્ક lka saadaan kirjoittamalla peräkkäin લ la, ્ (virama) ja ક ka. Jos konsonantti halutaan merkitä eksplisiittisellä virama-tarkkeella eikä yhdistää seuraavaan konsonanttiin, pitää virama-merkin jälkeen lisätä näkymätön ZWNJ-ohjausmerkki (engl. zero-width non-joiner). Esimerkiksi yhdistelmä la + virama + ZWNJ + ka tuottaa kirjaimet લ્ક.[8]
Huomautukset
↑ abGudžaratilaisten kirjainten translitterointi latinalaiseen kirjaimistoon on tässä tehty kansainvälisen ISO 15919 -standardin mukaan. Tämä tarkoittaa muun muassa, että suomen j-äänne translitteroidaan y, suomen tš-äänne c ja suomen dž-äänne j.
↑ abcdefghiMistry, P. J.: ”Gujarati Writing”, The World's Writing Systems. (Toim. Peter T. Daniels) Oxford University Press, 1996. ISBN 978-0-19-507993-7Teoksen verkkoversio (viitattu 25.6.2014). (englanniksi)