Gargoili, myös gargouille tai vedensyöksijä, on kivestä tai metallista muotoiltu, ulkoneva räystäskouru, joka johtaa sadeveden kauemmas rakennuksen seinäpinnasta ja joka on muotoiltu ihmis-, eläin- tai fantasiahahmoksi.[1]
Antiikin temppeleissä vedensyöksijät muotoiltiin yleensä leijoniksi. Keskiajan goottilaisessa arkkitehtuurissa vedensyöksijät tai gargoilit veistettiin ihmis-, eläin- tai fantasiahahmoiksi, joilla oli usein groteski ja mielikuvituksellinen muoto.[1] Nimitys tulee vanhasta ranskan kielen sanasta gargouille, joka tarkoittaa kurkkua. Samasta sanasta ovat peräisin useiden kielten kurlaamista tarkoittavat sanat.[2] Gargoileiksi kutsutaan usein myös muita rakennusten ulkoseinissä olevia groteskeja veistoksia, jotka eivät kuitenkaan varsinaisten gargoilien tavoin toimi vedensyöksijöinä.[2][1] Tällaiset koristeina toimivat veistokset kuvaavat khimairoja (chimère) tai vastaavia taruhirviöitä[3].
Gargoilit ovat suosittuja myös fantasiakirjallisuudessa ja -roolipeleissä, joissa ne usein ovat siivekkäitä, demonin kaltaisia olentoja.
Gargoileja
-
Gargoili Saint-Petrus-en-Pauluskerkin mausoleumissa. Oostende, Belgia
-
Gargoili Lausannessa.
-
Vedensyöksijä toiminnassa.
-
Gargoili tarkkailee maisemaa.
-
Gargoili Helsingin
Johanneksenkirkon seinässä.
Katso myös
Lähteet
- ↑ a b c Taidehistoria:vedensyöksijä Tieteen termipankki. Viitattu 7.4.2021.
- ↑ a b Richard Stemp: Kirkkojen ja katedraalien kieli: mitä kirkkojen arkkitehtuurin ja taiteen yksityiskohdat kertovat, s. 17. Alkuteos The secret language of churches & cathedrals, suom. Pajari Räsänen, Nina Tarvainen ja Juho Gröndahl. Nemo, Helsinki 2011.
- ↑ The Editors of Encyclopaedia: Gargoyle Encyclopedia Britannica. Viitattu 7.4.2021. (englanniksi)
Aiheesta muualla
.jpg)
