Göbekli Tepe (kurdiksiGirê Navokê) on kivikautinen löytöpaikka kaakkoisessa TurkissaEufratin yläjuoksun tuntumassa ja lähellä Syyrian pohjoisrajaa. Paikka sijaitsee Şanlıurfan maakunnassa 15 kilometriä koilliseen Urfasta[1]Taurusvuorten edustan kukkuloilla. Paikka tunnetaan varhaisista pystykivistä, joissa on eläinten kuvia. Pystykivet on järjestetty ympyrämäisesti temppeliä muistuttavaksi rakennelmaksi.[2] Temppelit saattoivat liittyä vainajakulttiin.[3] Paikkaa onkin kutsuttu maailman vanhimmaksi temppeliksi.[4][5][6]
Göbekli Tepen rakensivat metsästäjä-keräilijät, sillä alueelta on löydetty suuri määrä villieläinten, etenkin gasellien, luita, mikä osoittaa, että rakentajat eivät olleet vielä kesyttäneet eläimiä tai aloittaneet maanviljelyä. Göbekli Tepen rakentaminen vaati suuren määrän rakentajia, ja heidät on täytynyt majoittaa ja ruokkia samassa paikassa. Tämä tarkoittaa, että ihmiskunnan esihistoriassa koordinoitu työ saattoi edellyttää pysyvää asutusta, eikä päinvastoin.[7] Göbekli Tepe on nykyään Unescon maailmanperintökohde.[8]
Göbekli Tepe liittyy aikaan ennen maanviljelyä tai sen alkuvaiheisiin. Göbekli Tepe sijaitsee hedelmällisen puolikuun pohjoiskärjessä metsän ja aron rajalla. Gasellit vaeltavat seudun halki pari kertaa vuodessa.[9]. Göbekli Tepe rakennettiin 10800–9500 eaa. vallinneen kylmän, kuivan nuoremman dryaskauden jälkeen[10]. Melko läheltä Nevali Corista on löydetty varhaisimmat viljellyn yksijyvävehnän jäänteet vuodelta 9000 eaa., mutta viljelyä saatettiin harjoittaa Lähi-idässä jo 10000 eaa. ellei aiemminkin[10]. Göbekli Tepen historia jakautuu kolmeen kauteen, joista varhaisimmat ovat III ja II. Göbekli Tepe on esikeraaminenneoliittinen keskus, joka liittyy Urfan kulttuuriin[11]. Paikalta on tehty toki myös muutama epipaleoliittinen löytö. Noin 9000 eaa. alkaneella III kaudella rakennettiin pyöreitä megaliittitemppeleitä[11] suurista litteistä T:n muotoista pystykivistä[12], joihin oli kaiverrettu eläinten kuvia. Ajoitetut temppelit B ja C ajoittuvat aikaan 9000–8500 BP eli 8300–7400 kalenterivuotta eaa. Tänä kautena ei tunnettu maanviljelyä, karjanhoitoa tai saviastioita. Ihmiset elivät metsästyksellä ja keräilyllä. Kausi liitetään Levantin PPNA:han. Noin 8500 eaa. alkaneella II kaudella tehtiin neliskulmaisia taloja ja viljeltiin maata[13].
Kerrostuma III eli PPNA Göbekli Tepessä
Göbekli Tepen varhaisin temppeli nousi jo noin 9000 eaa. Temppelin rakentajat olivat kiinteästi asuvia metsästäjä-keräilijöitä. Kiinteä asutus oli ominaista jo PPNA-kaudelle (Esikeraaminen neoliittinen A-kausi PPNA). Göbekli Tepe III sotii sitä käsitystä vastaan, että temppeleitä olisi alettu rakentaa vasta maanviljelyyn siirryttäessä. Keräilykulttuurista huolimatta paikan katsotaan työkalujen perusteella edustavan esikeraamista neoliittista[14] A-kautta, johon liittyvällä alueella se sijaitsee.
Temppelit
Göbekli Tepen PPNA- eli III-kauden talot tai temppelit oli tehty suurista kivistä. Ne ovat pohjakaavaltaan pyöreitä. Itse rakennelmat on tehty työstämättömistä kivistä. Näiden sisäpuolella on kehämäisesti T:n muotoisia pystypilareita[15]. Kalkkikiviset pilarit ovat litteitä ja niiden korkeus on jopa 3 metriä. Ne luultavasti tukivat kattoa. Kuvat esittivät alueella silloin esiintyneitä eläimiä[16].
Kehärakennelmien halkaisija on 10–20 metriä ja pilareita enintään 14. Kehien kaksi keskuspilaria ovat erityisen korkeita[14]. Joissain temppeleissä on hieman labyrinttimainen kaksoisseinä. Varsinkin rakennuksessa C näkyy samankeskisiä kehämuureja. Kehämuureja lienee rakennettu ajan mukana eristämään paikka paremmin ympäristöstä. Kehärakennelmien teko on vaatinut jonkinlaista työnjohtoa, mikä viittaa luokkayhteiskuntaan[17].
Varhaisimmat kehärakennelmat tehtiin ehkä jo 9500 eaa.[10]
Pilarit
T:n muotoisten kivipilareitten esittämien eläinten kuvat ovat korppikotkia, monentyyppisiä joskus siittiöitä muistuttavia[18] käärmeitä, kettuja, villisikoja, leijonia, saalistajalintuja, ankkoja, mutta joskus myös alkuhärkiä, gaselleja, villiaaseja, sammakoita, skorpioneja, muurahaisia ja muita hyönteisiä ja hämähäkkejäkin[18][19]. Monia eläimiä muistuttavia kuvia ei kyetä tulkitsemaan koska ne ovat vahvasti tyyliteltyjä[18]. Korppikotka ja käärme olivat erittäin yleisiä[18]. Monet muutkin eläinten kuvat esittävät saalistajia.
Pilareissa oli myös kasvien kuvia ja abstrakteja hahmoja sekä muutamia ihmisiäkin. Eräs harvoista ihmishahmoista esittää alastonta naista joka tuo mieleen Venus-hahmon, toinen päätöntä ruumista joka on haaskalintujen ympäröimä, ja joissain pilareissa on kaiverrettuja käsien kuvia. Jotkut käsien kuvat saattavat esittää rukoilijapappia. Vastaavia pilareita on löydetty muualta Turkista Nevali Corista ja Nahal Hemarista liittyen niin sanottuun Urfan kulttuuriin.
Pilarien ja temppelien tarkoitus
Rakennelmien ja pilarien tarkoitusta tai niiden esittämien kuvion tarkkaa merkitystä ei tunneta, mutta monenlaisia olettamuksia tästä on tehty. Oletukset pohjautuvat mm. myöhempiin uskontoihin. Pilarit saattoivat olla toteemeja. Temppelit viittaavat Andrew Collinsin mukaan poppamies- tai pappiseliittiin, joka ohjaisi uskonnolla alamaisia[18]. Paikan kaivaja Klaus Schmidtin mukaan temppelit olivat paikkoja, joihin ruumiit pantiin korppikotkien kaluttavaksi ennen kuin luut heitettiin hautakammioon. Pilareissa olevat eläimet ovat pelkästään urospuolisia, mikä viittaa kuolemaan, koska uros on elämää synnyttävän naaraan vastakohta. Korppikotka merkitsee muinaisuskossa kuolemaa ja uudestisyntymää, ja käärme syntymää, luomista ja jumalallista viisautta[18]. Tämä viittaa ehkä zarathustralaisuudessa esiintyneen aurinkohautauksen kaltaiseen tapaan, jossa vesi, maa, ilma ja tuli eivät saaneet saastua ruumiista. Toisaalta arkeologit eivät ole löytäneet läheltä varmoja hautauksia. Eräässä pilarissa on kuva korppikotkasta ja alastomasta, päättömästä miehestä jonka penis on koholla. Tämä viittaa uhrikulttiin.[19]. Andrew Collinsin mielestä kulttiin liittyi hallusinogeenien, luultavasti sienten käyttöä[18]. Göbekli Tepen jumalat saattoivat vastata sumerien uskon mukaan maassa asuneita anunnaki-jumalia[18].
Lähteet
Meister, Martin: Göbekli Tepe – Turkin aarre kivikaudelta. Geo -lehti, 7.7.2010, nro 7. tiivistelmä. Viitattu 16.2.2013.