Fredrika Bremer (17. elokuuta1801 – 31. joulukuuta1865) oli ruotsalainen kirjailija. Hänen arkielämää kuvaavat romaaninsa saavuttivat suurta suosiota. Sen sijaan hänen yhteiskunnallisia kannanottoja sisältävät teoksensa saivat ristiriitaisemman vastaanoton.
Fredrika Bremer syntyi PiikkiössäTuorlan kartanossa lähellä Turkua. Hänen vanhempansa olivat Karl Fredrik Bremer ja Birgitta Charlotta Hollström. Perhe muutti kuitenkin Ruotsiin, kun Fredrika Bremer oli kolmevuotias, ja asettui asumaan Årstan kartanoonTukholman lähelle. Årstan kartano pysyi läheisenä paikkana Fredrika Bremerille koko hänen elämänsä ajan.
Bremerin perhe oli kohtalaisen varakas isoäiti, laivanvarustaja ja monialayrittäjä Ulrika Fredrika Bremerin perinnön ansiosta. Perheen pojille kustannettiin koulutus, mutta tyttärien osa oli pysyä kotona ja opetella seurapiiritapoja. Vanhempien ja lasten suhde oli jäykkä ja muodollinen ja kuri ankara. Tytöt eivät saaneet juuri ulkoilla eivätkä syödä tarpeeksi, jotta he vastaisivat aikansa kauneusihanteita. Epäkohdat herättivät Fredrika Bremerissä vastustushalua jo nuorena ja saivat hänet näkemään sukupuolten välisen epätasa-arvon.
Kirjoittamista Fredrika Bremer harrasti lapsesta asti. Hänen tiettävästi ensimmäinen runonsa syntyi kahdeksanvuotiaana; se oli ranskaksi kirjoitettu ylistysruno kuulle. Bremer piti aikansa kirjallisuutta pinnallisena ja todellisuuspakoisena ja valitsi itsellensä toisenlaisen kirjoitustyylin. Hänen esikoisteoksensa Teckningar utur hvardagslifvet ilmestyi vuonna 1828 ja sai jatkoa nimellä Familjen H*** (1830–1831).
Teokset ilmestyivät aikakautensa naiskirjailijoille tyypillisesti nimettöminä, mutta herättivät huomiota Ruotsissa, jossa ne otettiin hyvin vastaan. Bremerin perheen ystävä Frans Mikael Franzén paljasti kirjoittajan nimen Ruotsin akatemialle, joka myönsi kultamitalin Bremerille. Fredrika Bremerille sateli onnitteluja niin toisilta kirjailijoilta kuin lukijoilta. Yksi Bremerin innokkaimmista ihailijoista oli runoilija C. G. von Brinkman. Kirjojen suosio auttoi taloudellisesti ja antoi Bremerille itsenäisyyttä, joskin hän käytti paljon kirjojensa tuottoja myös hyväntekeväisyyteen.
Suosionsa myötä Bremer pääsi mukaan Ruotsin kirjallisiin piireihin, ja keskustelut antoivat Bremerille tietoja ja kirjallisuudentuntemusta, joita hänellä ei olemattoman koulutuksen vuoksi ollut. Bremer kävi myös ahkeraa kirjeenvaihtoa ystäviensä kanssa. Kirjeenvaihdossa hän pohti niin filosofisia kuin yhteiskunnallisiakin asioita. Erityisen lähenen ystävä ja kirjeenvaihtotoveri oli rehtori Per Johan Böklin, joka myöhemmin kosi Bremeriä mutta sai hylkäävän vastauksen. Heidän ystävyyssuhteensa säilyi silti Bremerin kuolemaan asti.
Bremer matkusteli paljon ja itsenäisesti, toisin kuin monet hänen aikansa naiset. Matkojen innoittamina syntyi matkakirjoja. Bremerin ehkä tunnetuin ulkomaanmatka suuntautui vuonna 1849Yhdysvaltoihin, jossa hänet otettiin innostuneesti vastaan. Bremer piti Yhdysvaltoja monessa suhteessa ihanteellisena ja esimerkkinä Euroopalle, mutta hän näki myös siellä yhteiskunnallisia epäkohtia. Erityisesti orjuus herätti Bremerissä vastustusta.
Yhdysvalloista palattuaan Bremer kirjoitti kuuluisan romaaninsa Hertha (1856), joka nosti esiin naisten huonon aseman yhteiskunnassa. Teos herätti paljon kritiikkiä, ja muun muassa J. V. Snellman julkaisi siitä Litteraturbladissa kielteisen arvostelun – teoksen sanoma kun oli vastoin Snellmanin naisihannetta. Bremerillä oli silti puolustajiakin, ja hänen teoksensa oli osaltaan vaikuttamassa siihen, että Ruotsissa säädettiin laki naisten täysivaltaisuudesta 25-vuotiaina.
Bremerin hauta
Fredrika Bremer kuoli vuonna 1865 uudenvuodenaattona vilustuttuaan joulukirkossa. Hänet on haudattu Österhaningen kirkon hautausmaalle.[1] Hänen Suomeen ja Venäjälle suunnittelemansa matka jäi toteutumatta.
Bremerin esimerkki innosti silti monia suomalaisia naiskirjailijoita ja naisasianaisia. Esimerkiksi ensimmäisen suomen kielellä kirjoittaneet naiskirjailijan Theodolinda Hahnssonin teoksissa on ilmeisiä vaikutteita Bremerin perhekuvauksista, ja hän myös suomensi Bremerin esikoisteoksen nimellä Kuvauksia jokapäiväisestä elämästä. Ruotsissa Bremer on nostettu kirjallisuushistorioissa erääksi merkittävimmistä ruotsalaisista kirjailijoista.
Tapaaminen paavi Pius IX:n kanssa
Fredrika Bremer pääsi tapaamaan paavi Pius IX:tä 25. helmikuuta 1858. Bremerin läpimurtoromaani Grannarne oli ilmestynyt vuonna 1837, ja Bremer oli saavuttanut menestystä sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa kirjoillaan, jotka poikkeuksetta ajoivat naisen oikeutta olla vapaa ja kunnioitettu kansalainen.
Ruotsalaisista naisista samanlaista mainetta olivat häntä ennen saavuttaneet vain kuningatar Kristiina ja Pyhä Birgitta. Näiden esikuviensa tavoin Fredrika oli kovasti toivonut pääsevänsä tapaamaan paavia. Fredrika halusi esittää paaville kysymyksiä naisten asemasta ja siitä, miksi Raamattu ei ota kantaa eläinten tarkoituksettomaan kärsimykseen. Näistä asioista Fredrika ei silti saanut tilaisuutta kysyä, sillä audienssi ei sujunut kuten hän oli toivonut: paavi alkoi tentata Bremeriltä eikö tämä ole katolilainen ja selostaa pitkällisesti, miksi Bremerin tulisi kääntyä ja liittyä ainoan oikean kirkon jäseneksi.
Tapaaminen päättyi ja kardinaali Xavier de Mérode saatteli Bremeriä. Myöskin de Mérode sanoi, että Bremerin tulisi kääntyä katolilaiseksi, sillä hänen kaltaisensa ihmisen ei tulisi kuolla kerettiläisenä. Tuohtunut Bremer kertoi kardinaalille uskostaan ja totesi, että katolilaisen kirkon tulisi kelpuuttaa sekä Luther että Birgitta, eikä sen tulisi torjua Buddhaa, Sokratesta tai Spinozaa. Hän ilmoitti de Mérodelle: "Katsokaas, monsignore, minä olen enemmän katolilainen kuin te!"[2]
Teokset
Suomennetut teokset
Joulu-aatto ja joulu-aamu (P. Tikkanen 1856) (Julafton och julottan, 1853)
Koti 1–2 (Otava 1900) (Hemmet, 1839)
Kuvauksia jokapäiväisestä elämästä (suom. Theodolinda Hansson, Edlund 1882) (Teckningar utur hvardagslifvet, 1828)
Suomentamattomia teoksia
Axel och Anna (1828)
En Dagbok (1843)
Fader och Dotter (1858)
Familjen H*** (1830–1831)
Fjärilns evangelium (1863)
Grannarne (1837)
Hemmen i den nya världen (1853–1854)
Hertha (1856)
I Dalarna (1845)
Lifvet i gamla verlden (1860–1862)
Midsommarresan (1848)
Nina (1835)
Nya teckningar ur hvardagslifvet (1834–1848)
Presidentens döttrar (1834)
Samlade Skrifter i urval (1868–1872)
Sjelfbiografiska anteckningar (1868)
Strid och frid (1840)
Syskonlif (1848)
Trälinnan (1840)
Tvillingarne (1828)
Kirjallisuutta
Ehnmark, Elof, Fredrika Bremer, Natur och Kultur 1963.[3]
Holm, Birgitta (red.), Fredrika Bremer ute och hemma, Uppsala universitet: Almqvist & Wiksell International 1987.[4]
↑Rydén, Daniel: Terve vaan ja onnea! : 101 historiallista kohtaamista, s. 35–38. (Fredrika Bremer audienssilla Pius IX:n luona) Suomentanut Anu Koivunen. Atena, 2017. ISBN 978-952-300-344-6
↑”1”, Fredrika Bremer ute och hemma. Uppsala ; Stockholm: Uppsala universitet : Almqvist & Wiksell International, distr, 1987. ISBN 915541978XTeoksen verkkoversio (viitattu 11.4.2018).
