Fort Eben-Emael (ransk.Fort d’Ében-Émael) oli Belgian puolustuksen tärkein linnake Liègen ja Maastrichtin välillä,[1] jonka tehtävä oli suojella Belgian ja Alankomaiden välisiä strategisesti tärkeitä rajasiltoja.
Linnake rakennettiin vuosina 1932–1935 suunnilleen Hochwaldin linnakkeen periaatteiden mukaisesti, ja se käsitti neljäkymmentä panssarikupolia. Aseistuksena linnakkeessa oli kaksi 120 mm:n, ja yli kolmekymmentä 60–70 mm:n tykkiä ja kaksikymmentä raskasta kaksoiskonekivääriä sekä lukemattomia pikakivääreitä ja 15 valonheitintä.[2] Linnoitus oli kalleimpia ja voimakkaimpia puolustusrakenteista, joita oli rakennettu.[3]
Natsi-Saksa aloitti Ranskan valtaukseen tähtäävän operaation 10. toukokuuta 1940. Eben-Emael oli ensimmäisiä kohteita, joihin saksalaiset iskivät. Saksalaisten laskuvarjojääkäriosasto päällikkönsä kapteeni Kochin johdolla valloitti linnakkeen nopeasti hyvän suunnittelun ja valmistelun ansiosta.[2] Yliluutnantti Rudolf Witzigin oma liitokone joutui tekemään pakkolaskun Saksan puolelle Junkers Ju 52 -kuljetuskoneen hinausvaijerin vaurioiduttua. Hän sai uuden hinauksen mutta myöhästyi, tehtävä oli jo suoritettu. Varapäällikön johtamat 78 saksalaista laskuvarjojääkäriä laskeutui liitokoneilla linnakkeeseen, jota vartioi yli tuhannen belgialaisen sotilaan joukko. Saksalaisilla oli mukanaan ontelokranaatit, joilla tehtiin bunkkerien vahvoihinseinämiin reikä. Reiästä työnnettiin sisään räjähdysaine, joka tuhosi koko kasematin. Lyhyen taistelun jälkeen belgialaiset antautuivat huomattavasti pienemmälle vihollisjoukolle, ja Saksan joukot saattoivat edetä sisämaahan sekä valtaamaan koko Belgian ja sieltä käsin kiertämään pelätyn Maginot-linjan. Hyökkäys oli täysi yllätys ”puolueettomalle” Belgialle, kuten myös liittoutuneille. Saksan joukot valloittivat maailman nykyaikaisimman linnakkeen muutamassa päivässä 70 jääkärin ja 40 pioneerin voimin kärsittyään kaatuneina vain viiden miehen tappiot. Vastapuolen tappiot olivat 30 kaatunutta (toisten tietojen mukaan 100) ja antautuneina 1 200 sotilasta.[4]
Suhteellisen helposti saatua voittoa ”voittamattomana” pidetystä linnakkeesta käytettiin hyväksi natsi-Saksanpropagandassa. Sillä pyrittiin luomaan kuvaa Saksan sotavoimien voittamattomuudesta, ja operaatioon osallistuneita sotilaita juhlittiin heidän palattuaan Saksaan. Käytännössä voittamattoman eliittiyksikön maine, josta laskuvarjojääkärit Eben Emaelin valtauksesta johtuen nauttivat, koitui monelle heistä tuhoksi sodan aikana. Adolf Hitler määräsi Kreetan valloitettavaksi lähinnä laskuvarjosotilaita käyttäen, ja seuranneessa Kreetan taistelussa Saksan maahanlaskujoukot kärsivät kovia tappioita. Eben Emaelin valtaukseen osallistuneista jääkäreistä kuoli kymmenen Kreetalla. Muissa operaatioissa heistä kuoli yli 20, joista suurin osa itärintamalla, jossa laskuvarjojääkäreitä käytettiin erikoistorjuntayksiköissä, jotka lähetettiin estämään tai hidastamaan puna-armeijan läpimurtoa. Runsaat puolet selviytyi sodasta hengissä, mutta suurin osa vammautuneina.[5]
Lähteet
Hiisivaara, Tapio: Saksan voitto lännessä 1940, Porvoo: WSOY 1941.
McNab, Chris: The Fall of Eben Emael. Bloomsbury Publishing, 2013. ISBN 1780962622
Saunders, Tim: Fort Eben Emael. Casemate Publishers, 2008. ISBN 1844152553
