Flygflottilj 19 (F19) (Lentolaivue 19[1], Lentorykmentti 19) oli ruotsalainen vapaaehtoinen lento-osasto, joka osallistui Suomen talvisotaan. Yksikkö lensi KeminVeitsiluotoon 10. tammikuuta 1940. Osastoa johti majuri Hugo Beckhammar. Laivueen kokoisen osaston vahvuus oli noin 270 henkilöä, joista kaksi oli naista. [2]
F19:n lähtöä valmisteltiin Suomessa ja Ruotsissa 8.–28. joulukuuta 1939 talvisodan alettua 30. marraskuuta. Toisessa vaiheessa rakennettiin tukikohtia 29. joulukuuta – 11. tammikuuta 1940. Tämän jälkeen F19 harjoitti taistelu- ja tiedustelutoimintaa Pohjois-Suomessa, minkä jälkeen se purettiin ja palautettiin Ruotsiin vastaamaan Ruotsin tehostuneesta valmiudesta, mikä oli seurausta Saksan hyökkäyksestä Tanskaan ja Norjaan.
Huollollisesti F19 oli Suomen sotatalouden kannalta omavarainen, koska se sai polttoaineensa, ammuksensa ja varaosansa Ruotsista.
12. tammikuuta Gloster Gladiator I F:llä lentävä vänrikki Ian Iacobi ampui alas Märkäjärvellä 145 IAP:n Polikarpov I-15bis -hävittäjän. Tämä oli kaikkien aikojen ensimmäinen Ruotsin ilmavoimien lentäjän ilmavoitto. 145 IAP:n hävittäjät ampuivat alas Hawker Hart I Z:n Märkäjärvellä. Lentäjä vänrikki Fritz Färnström ja ampuja alikersantti Thure Hansson pelastuivat. Heidät löysi suomalainen partio seuraavana päivänä Räisälän kylän alueelta.[3]
Hawker Hart I X ja Hawker Hart I Y törmäsivät toisiinsa Märkäjärvellä viimeisen rynnäkköhyökkäyksen jälkeen Sallan eteläpuolella.[3] Y:n lentäjä luutnantti Per Sterner joutui vangiksi ja tähystäjä luutnantti Anders Zachau kuoli. X:n lentäjä vänrikki Arne Jung joutui vankeuteen, mutta ampuja ylikersantti Matti Sundsten selvisi. Sallan pataljoonan partio löysi 16. tammikuuta nääntyneen ja väsyneen Sundstenin Märkäjärven eteläpuolelta.[3] Kolme neuvostoliittolaista I-15:ä tuhottiin kentälleen.[4] Per Sterner ja Arne Jung vapautuivat sotavankeudesta toukokuussa 1940.[3]
Hawker Hartit onnistuivat 12. tammikuuta pommittamaan neuvostoliittolaisia marssivia rivistöjä Märkäjärvellä melko hyvin tuloksin. Parakkeja ja ajoneuvokeskityksiä oli pommitettu tuleen. Osasto kokonaisuudessaan onnistui neljän I-15-hävittäjän tuhoamisessa, joista kolme jäälle ja yksi ilmassa.
17. tammikuuta neljä Gloster Gladiator -hävittäjää tiedusteli päivällä Neuvostoliiton 9. armeijan vetäytymistä Joutsijärveltä Sallan suuntaan Märkäjärven ja Sallan alueilla. Gloster Gladiator I F:llä lentänyt vänrikki Per-Johan Salwén Kuolajärvellä ja Gloster Gladiator I C:llä lentänyt vänrikki Roland Martin Märkäjärvellä ampuivat kumpikin alas yhden 145 IAP:n I-15bis-hävittäjän. Varmistus näihin kahteen ilmavoittoon saatiin vasta seuraavana päivänä suomalaisen radiotiedustelun siepattua venäläisten raportin kahden venäläiskoneen tuhoutumisesta.[5]
22. tammikuuta kaksi Hart-konetta pommitti venäläisen 145. hävittäjälentorykmentin tukikohtaa Kairalassa.[6]
23. tammikuuta hävittäjät partioivat Märkäjärven alueella estääkseen neuvostoliittolaisten matalahyökkäykset. Ilmataistelussa Gloster Gladiator I B putosi ja vänrikki J. Sjökvist sai surmansa.[7]
Helmikuu 1940
1. helmikuuta Gloster Gladiator I F:llä lentänyt vänrikki P-J Salwén pudotti neuvostoliittolaisen SB-2-pommikoneen Rovaniemen yläpuolella.[8]
4. helmikuuta rykmentin koneet suorittivat yöhyökkäyksen Sallaan.
16. helmikuuta F19 sai yhden Hawker Hart -koneen lisää.[9]
18. helmikuuta kaksi Hawker Hart -konetta pommitti neuvostoliittolaisten Kairalan tukikohtaa Kuolajärvellä. Kolmen seuraavan päivän aikana osasto suojasi ruotsalaisen vapaaehtoisjoukon, Svenska Frivilligkårenin, siirtoa rautateitse Kemistä Kemijärvelle.[9]
20. helmikuuta Gloster Gladiator -hävittäjä tavoitti DB-3-lentueen Vaalan lähistöllä ja vaurioitti yhtä. Oulussa Gloster Gladiator I E meni ympäri laskussa vaurioituen.[9]
21. helmikuuta kahden Gloster Gladiator -hävittäjän partio kohtasi Rovaniemen läheisyydessä DB-3-laivueen, josta ampuivat alas yhden ja vaurioittivat toista.[9]
22. helmikuuta kaksi Hawker Hart -hävittäjää pommitti neuvostoliittolaisten ryhmityksiä Märkäjärvellä.[9]
28. helmikuuta Svenska Frivilligkåren otti rintamavastuun Sallan Märkäjärvellä ja suomalaisjoukot siirrettiin Kannaksen rintamalle Viipurinlahdelle.
Maaliskuu 1940
7. maaliskuuta Gloster Gladiator I:llä Vaalasta startannut vänrikki Einar Tehler pudotti kaksi neuvostoliittolaista SB-2-pommikonetta.[9]
10. maaliskuuta Gloster Gladiator I:llä lentävä vänrikki Gideon Karlsson hyökkäsi Rovaniemen yläpuolelle lentäneitä kuutta nelimoottorista TB-3-pommikonetta vastaan. Yksi koneista vaurioitui ja joutui tekemään pakkolaskun Kemijärven itäpuolelle.[10] Pakkolaskeutuneen TB-3:n kaikista moottoreista löytyi Karlssonin ampumien luotien osumia. Rovaniemeä ei pommitettu.[3] Myöhemmin samana päivänä insinööriluutnantti Åke Hildingerin ohjaama Gloster Gladiator I D tuhoutui koelennolla syöksyen jäihin Veitsiluodossa. Lentäjä sai surmansa.
11. maaliskuuta kaksi Hawker Hartia pommitti Märkäjärveä. Toinen osui polttoaineenkuljetusautoon, toinen ei löytänyt maalia.[11]
