Saarikoski valmistui ylioppilaaksi 1878, opiskeli oikeustiedettä Helsingin yliopistossa ja valmistui varatuomariksi 1892. Sen jälkeen hän toimi Tampereen maistraatin ja raastuvanoikeuden oikeusneuvosmiehenä 1891–1903, jona aikana hän edusti Tampereen kaupunkia porvarissäädyssä valtiopäivillä 1897.[1]
Saarikoski valittiin Turun hovioikeuteen 1903, vapautettiin sortokauden päättyessä venäläismielisyytensä vuoksi maaliskuussa 1907, mutta palasi asessorin tehtävään uudelleen heinäkuussa 1908. Saarikoski myötäili kenraalikuvernööri A. F. Seynin johtamaa venäläistämispolitiikkaa, minkä vuoksi hänet nimitettiin senaattoriksi 21. tammikuuta1910 oikeustoimituskunnan päälliköksi Markovin senaattiin ja edelleen 24. tammikuuta1913 senaatin oikeusosaston varapuheenjohtajaksi. Tässä tehtävässä hän toimi aina tsaarivallan kukistumiseen asti 3. huhtikuuta1917. Tunnustuksena palveluksistaan keisarikunnalle ja keisarille Saarikoski sai 1916 todellisen valtioneuvoksen arvon.
Suomen itsenäistyttyä Saarikoski toimi yksityisenä asianajajana Helsingissä kuolemaansa asti.
Lähteet
Håkon Holmberg: (Keisarillisen) Suomen senaatin talousosaston puheenjohtajat, jäsenet ja virkamiehet 1909–1918 – elämäkerrallinen luettelo, Helsinki, 1964.
Kristiina Kalleinen: Saarikoski, Felix (1857–1920)Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Viitteet
↑Sigurd Nordenstreng: Porvarissäädyn historia Suomen valtiopäivillä 1809–1906: Osa V, s. 307–308. Helsinki: Otava, 1921.
