| Evon alue |
|---|
| Natura 2000 -alue: FI0325001 |
|---|
Kotisten aarnialuetta Valkea-Kotisen itäpuolella |
| Suojelun perusteet |
|---|
| Aluetyyppi |
SAC/SPA[1] |
Luontodirektiivin
luontotyypit |
humuspitoiset järvet ja lammet, keidassuot, muuttuneet ennallistamiskelpoiset keidassuot, luonnontilaiset tai niiden kaltaiset kuusivaltaiset vanhat metsät, luonnontilaiset tai niiden kaltaiset mäntyvaltaiset vanhat metsät, koivuvaltaiset puustoiset suot, mäntyvaltaiset puustoiset suot |
| Suojeluohjelmat |
Natura-2000 |
| Sijainti ja koko |
|---|
| Kunta |
Hämeenlinna Padasjoki |
| Pinta-ala |
7860 hehtaaria |
| Suojellut lajit |
|---|
Lintudirektiivin
liite I |
ampuhaukka, harmaapäätikka, helmipöllö, huuhkaja, kehrääjä, kuikka, mehiläishaukka, metso, palokärki, pikkulepinkäinen, pikkusieppo, pohjantikka, pyy, uhanalainen laji, varpuspöllö, viirupöllö |
Luontodirektiivin
liitteen II lajit |
ilves, karhu, kivisimppu, liito-orava, punahärö, saukko |
| Infobox OK |
Evon alue on Natura 2000 -suojelualueverkostoon kuuluva monipuolinen metsäalue Etelä-Suomessa. Se sijaitsee Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen rajalla pääosin Lammilla Hämeenlinnassa ja pienemmiltä osiltaan Padasjoella ja Asikkalassa. Evon alueen Natura 2000 -suojelualueen tunnus on FI0325001 ja sen laajuus on 7 860 hehtaaria.[2] Evon alueen luonnonsuojelu kokonaisuutena on muodostettu luonnonsuojelulain, metsälain ja ulkolulain perusteella. [3]
Tietolaatikossa mainittujen lajien lisäksi merkittäviä ovat haapariippusammal VU, hirvenkello VU, kangasvuokko VU, ketokatkero EN, lupporustojäkälä VU, lännenmunuaisjäkälä CR.
Osittain Evon alueen Natura 2000 -suojelualueen kanssa päällekkäinen on valtion retkeilyalueisiin kuuluva Evon retkeilyalue. Sen ja eräiden muiden alueiden muodostamaan retkeilyaluekokonaisuuteen kuuluu pääosa Evon alueen Natura-alueesta ja lisäksi Naturan ulkopuolisia alueita etenkin Hämeenlinnan kaupungin omistama Tarusjärven retkeilyalueen suunnalla Padasjoella.[4][5]
Luonnon osa-alueet
| EVO-LIFE -selvitys
|
pinta-ala
|
| Eteläinen Syrjänharju
|
|
| Haujärven lehto
|
|
| Hokajärvi
|
|
| Jussinjärvi
|
|
| Kantola
|
|
| Karvalammin lähteikkö
|
|
| Konikorven keidassuo
|
|
| Kotisten suojelualue
|
|
| Luutaoja - Rusthollinkangas
|
|
| Luutaojan suu
|
|
| Majajärvi
|
|
| Metsäsianharju
|
|
| Niemisjärvien alue
|
|
| Peikkovuori
|
|
| Rahtijärvi
|
|
| Ruuhijärvi
|
|
| Savijärvi ja Haarajärvi (luonnonsuojelualue)
|
|
| Silmäjärven suoyhdistymä
|
|
| Siperia
|
|
| Sudenpesän kangas [6]
|
|
| Syrjänalusen lampi
|
|
| Syrjänharju - Hattukivenmaa
|
|
| Särkijärvi ja Huhmari
|
|
| Tuohimetsä
|
|
| Tuohimetsä - Keltaoja
|
|
| Ylisen Rautjärven pohjoispää
|
|
[7]
Toiminnalliset osa-alueet
Evon retkeilyalue
Evon retkeilyaluekokonaisuuden suurin osa-alue on Evon retkeilyalue, valtion retkeilyalue, jonka kokonaispinta-ala on 4 862 hehtaaria, josta veden peitossa on 186 hehtaaria. Tästä alueesta noin 1 300 hehtaaria on suojelumetsää, johon sisältyvät Kotisten aarnialue, 232 hehtaaria ja Sudenpesänkangas, 460 hehtaaria. Alue rajautuu Evon opetusmetsään, jonka laajuus on 2 025 hehtaaria, Hämeenlinnan kaupungin omistamaan Tarusjärven retkeilyalueeseen, jonka laajuus on noin 1 000 hehtaaria sekä UPM-Kymmenen ja yksityisten maanomistajien metsiin. Kotisten aarnialue on tutkimuskäyttöön varattu alue Evon alueen länsiosassa. Alueeseen kuuluvat Musta Kotinen- ja Valkea Kotinen -järvet sekä Lapinkallio ympäristöineen. Alueeseen sisältyvät myös Kotisten aarnialue ja Sudenpesänkangas, jotka ovat luonnonvaraiset ja joissa kasvaa jopa 150 vuotta vanhoja puita. Koska metsä on koskematon, siellä on runsaasti lahoja puita, mitkä mahdollistavat sellaisten eläinlajien olemassaolon, joilla ei talousmetsissä ole elinmahdollisuuksia.
Evon opetusmetsä
Toiseksi suurin yksittäinen alue on Hämeen ammattikorkeakoulun metsätalouden koulutusohjelman Evon yksikön ja Hämeen ammatti-instituutin yhteiskäytössä oleva Evon opetusmetsä, jonka on 2 025 hehtaarin laajuinen. Opetusmetsän alueella on myös kulotettuja, tarkoituksella poltettuja pieniä alueita, jotka on kulotettu siksi, että nähtäisiin metsäluonnon luonnollinen kierto aarniometsävaiheen jälkeen kun puut palavat salamaniskuista.
Tarusjärven retkeilyalue
Kolmanneksi suurin alue on Hämeenlinnan kaupungin omistama Tarusjärven retkeilyalue, jonka laajuus on noin tuhat hehtaaria.
Muut alueet
Lisäksi alueella on Evon virkistyskalastusalue, Suomen puolustusvoimien ja Suomen pelastusopiston harjoitusalue ja UPM-Kymmenen metsät sekä yksityisten maanomistajien metsiä, joita on otettu Natura-alueeseen mukaan. Osa UPM:n metsästä on rauhoitettu metsätaloudelta suojelulla.
Virkistyskalastusalue sijaitsee länsi- ja lounaisosissa Evon aluetta käsittäen neljä järveä:
- Valkea Mustajärvi, 135,9 metriä merenpinnasta
- Ylimmäinen Mustajärvi, 130,2 metriä merenpinnasta
- Iso Mustajärvi, 129,9 metriä merenpinnasta
- Alimmainen Mustajärvi, 129,4 metriä merenpinnasta
- Mustajärven rimpi, 129,5 metriä merenpinnasta
Historia
Isojaossa kruununmetsäksi
Alkujaan Evon alue oli kruununmaata eli valtion maata, jonka Ruotsin kuningaskunta otti haltuunsa isojaon jälkeen kun kunkin maatilan oma peltoalue erotettiin omaksi kokonaisuudekseen yhteiskäyttömaista, joilla oli vallinnut sarkajako. Evolla suoritettiin isojako 1777. Ne takamaat, joita ei jaettu yksittäisille maatiloille, jäivät valtiolle, jolloin niistä tuli kruununmetsiä.[8]
Valtion metsänvartiointi
Vaikka metsät oli määritelty valtion omaisuudeksi, silti paikalliset asukkaat käyttivät niitä omassa elinkeinotoiminnassaan muun muassa tervan valmistamiseksi. Suomen suuriruhtinaskunnan aikana paperiteollisuuden kehittyminen ja metsien arvonnousu sai valtion huolestumaan metsänhoidosta ja sen uudistamisesta. 1851 säädettiin metsälaki ja 1855 valtio lähetti Evolle metsänvartijoita, joille asumukseksi perustettiin kahdeksan kruununmetsätorppaa: Kylöläs, Kantola, Mustajärvi, Syrjänalus, Rieska, Hankala, Kankaanmaa (Savikko).[8]
Oppi- ja tutkimuslaitokset
Evon metsäopisto
1858 Suomen senaatti perusti Evon metsäopiston, joka lakkautettiin 1908 sen muututtua yliopistotasoiseksi metsänhoitajaoppilaitokseksi, joka sijaitsi Helsingissä. 1876 Evolla alkanutta metsänvartijaopetusta kuitenkin jatkettiin.[8]
Kaskiviljelyn vuoksi Evon metsät olivat lehtipuuvaltaisia. Niitä hakattiin polttopuiksi ja niitä kuljetettiin myös Vesijärven rantaan 17 kilometrin pituista Evon metsärataa pitkin.
Nykyinen toiminta
Nykyään Evon alueella toimii kaksi oppilaitosta: Hämeen ammattikorkeakoulun metsätalouden koulutusohjelman Evon yksikkö ja Hämeen ammatti-instituutti. Oppilaitoksilla on yhteinen Evon opetusmetsä.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksella oli vuoden 2014 loppuun saakka pysyvä tutkimustoimipiste Evon alueella.[9] Tutkimusaseman lakkauttamisen jälkeen rakennukset ovat vaihtaneet omistajaa ja muunnettu matkailu- ja kokouskäyttöön vuonna 2018.[10]
Helsingin yliopistolla on alueella tutkimustoimintaa.
Luontotyypit
Boreaalisiin luonnonmetsiin kuuluvia alueita on 900,3 hehtaaria. Suurimmat yhtenäiset alueet ovat Sudenpesänkankaalla ja Kotisten aarnialueella, jossa niitä on yhteensä 375 hehtaaria. Edellisten lisäksi Sudenpesänkankaan länsipuolella on Tuohimetsän paloalue, joka on palanut noin 30 vuotta sitten. Tuohimetsän alueella on kahden kilometrin pituinen Metsopolku, joka sijaitsee Tuohimetsäntien pohjoispuolella ja joka liittyy lenkin jälkeen Hankalantiehen. Merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvia metsiköitä ovat:
- Hautjärven lehto, metsälehmuslehto, 2,2 hehtaaria
- Vuorenpeikon lehto, metsälehmuslehto, 2,4 hehtaaria
- Majajärven lehto, metsälehmuslehto, 1,0 hehtaaria
- Ylisen Rautjärven lehto, metsälehmuslehto, 0,3 hehtaaria
- Pyssyvuoren lehto, metsälehmuslehto, 0,1 hehtaaria.
Evon vesialueella on runsaasti järviä. Se on vedenajaka-aluetta.
Luontopolkuja
- Harjupolku, 2 km, sijainti: Syrjänalusen harjun alue
- Karhulenkki, 6,3 km, sijainti, Savottapolun koillispuoli siihen osan matkaa liittyen
- Majavapolku, 3 km, sijainti: kiertää Haarajärven
- Metsäluontopolku, 2 km, sijainti: Saarisjärven pohjoispuolella ja Alisen Rautjärven eteläpuolella, liittyy Metsätaitorataan sen eteläpuolella
- Metsätaitorata, 4 km, sijainti: Evokeskuksen poikki kulkeva Alisen Rautjärven kiertävä reitti
- Niemisjärven luontopolku, 3 km, sijainti: Ylisen ja Alisen Niemisjärven itäpuolella kiertävä luontopolku, joka sijaitsee Evon virkistyskalastusalueella.
- Savottapolku, 4,2 km, sijainti: Kelkutteen luoteispuolella
Katso myös
Lähteet
