Eurobarometri

Eurobarometri on Euroopan komission rahoittama, kaikissa Euroopan unionin jäsenmaissa samanaikaisesti tehtävä kyselytutkimus, jolla komissio mittaa ja analysoi julkisen mielipiteen kehitystä kaikissa jäsenvaltioissa sekä ehdokasmaissa.[1][2] Kyselytutkimus on seurannut mielipiteiden kehitystä vuodesta 1973 lähtien ja tutkimus toteutetaan kahdesti vuodessa. Kyselytutkimuksessa käsitellään keskeisiä EU-kansalaisuuteen liittyviä teemoja. Osa kysymyksistä on pysyviä ja osa vaihtuu kulloinkin valitun erityisteeman mukaan. Kysely järjestetään yhdenmukaisesti kaikissa unionin jäsenmaissa, ja sen otos edustaa unionin kansalaisia.[3]

Toteutus

Kysely järjestetään kahdesti vuodessa yhdenmukaisesti kaikissa unionin jäsenmaissa, ja sen otos edustaa unionin kansalaisia.[1] Tutkimukset toteutetaan käyntihaastatteluina, joissa käytetään säännöllisesti toistettavia kysymyksiä ja kunakin ajankohtana tärkeäksi katsottujen aihealueiden kysymyksiä.[2]

Tutkimuksessa käsitellään keskeisiä EU-kansalaisuuteen liittyviä kysymyksiä.[1] Toistuvissa kysymyksissä kartoitetaan vastaajien mielipiteitä Euroopan yhteisöstä/unionista, parlamentista sekä vastaajien omasta yhteiskunnasta ja sen demokratian toimivuudesta. Vaihtuvissa kysymyksissä aiheena on ollut muun muassa työllisyys, työttömyys, sukupuoliroolit, ekologia, energiapolitiikka, lasten ja nuorten asema, köyhyys, terveys, bioteknologia, alueellinen kehitys, kulutustottumukset sekä koulutus.[2]

Käyttö

Euroopan parlamentin mukaan mielipidetutkimukset ovat tärkeä apuväline päätöksenteossa ja Euroopan parlamentin työn valmistelussa ja arvioinnissa.[4]

Historia

Ensimmäinen eurobarometri kerättiin vuonna 1974, minkä jälkeen se on toteutettu EU:n jäsenmaissa vähintään kahdesti vuodessa. Suomessa barometri on kerätty kokonaisuudessaan vuodesta 1995 alkaen ja EU-aiheisten kysymysten osalta vuodesta 1993 alkaen. Kerääjänä on Suomessa toiminut TNS Gallup.[2]

Myös joistain EU:n ulkopuolisista Euroopan maista on joinain vuosina kerätty aineistoa. Lisäksi on täydennykseksi kerätty suppeita puhelinhaastatteluja.[2]

Lähteet

  1. ↑ a b c Wiberg, Matti: Politiikan sanakirja, s. 98. (Toimittanut Kalevi Koukkunen) Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2011. ISBN 978-952-234-048-1
  2. ↑ a b c d e Eurobarometrit 2013. Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto, Tampereen yliopisto. Arkistoitu 14.4.2014. Viitattu 13.4.2014.
  3. ↑ Erkkilä, Tero & Tiilikainen, Teija: Avain EU-käsitteisiin, s. 19. UM:n Eurooppatiedotus, 2012. ISBN 978-952-281-017-5
  4. ↑ Eurobarometri: Euroopan parlamentin mielipidetutkimukset Euroopan parlamentti. Viitattu 13.4.2014.