Esko Pietarinpoika Uttermark (Eskil Utmark, mainitaan 1588–1629) oli suomalainen talonpoika, joka oli nuijasodan aikana yksi nuijamiesten johtajista Savossa.[1]
Uttermark syntyi Suonenjoella. Pohjoismaisessa sodassa 1570–1595 hän palveli Axel Kurckin lipustossa lähettinä ja 1596 hänet on merkitty kotitalonsa isännäksi Suonenjoella. Nuijasota saavutti Savon seuraavana vuonna, kun Pohjois-Savon talonpojat lähtivät marssimaan kohti käskynhaltija Gödik Fincken johtamaa Olavinlinnaa. Uttermarkin, pielavetisen Tahvo Niskasen ja vehmersalmelaisen Olli Möykkysen johtamat yli 400 miestä hiihtivät 10. tammikuuta 1597 Pieksämäeltä Joroisiin ja edelleen Rantasalmelle. Siellä odoteltiin lisäjoukkoja Mikkelistä, lähetettiin Finckelle vaatimus antautumisesta ja poltettiin useita seudun ratsutiloja. Käkisalmen linnan päällikkö Arvid Henrikinpoika Tavast lähetti Fincken avuksi lisävoimia, jotka hyökkäsivät nuijamiesten kimppuun sekä Juvan Härkälässä että Rantasalmen Putkilahdessa, surmaten 67 ja 45 kapinallista. Uttermark, jota pidetään Savon huomattavimpana nuijapäällikkönä, pääsi pakoon Joroisten suuntaan, jonka Pajalassa (Pasalassa) 16. tammikuuta käydyssä taistelussa kaatui vielä 16 nuijamiestä. Pääjoukko pääsi kuitenkin karkuun ja myös Uttermark säilytti henkensä.
Vuonna 1600 Uttermark mainitaan pientilallisena, 1603 hän sai Kaarle-herttualta vapauskirjeen kahden veromarkan tilaan ja vuodesta 1617 vuoteen 1623 hänellä oli 5,5 veromarkan maaomaisuus. Vielä lähes 60-vuotiaana vuodesta 1623 vuoteen 1629 Uttermark mainitaan Erik Jooninpojan komppanian lippumiehenä.
Lähteet
- ↑ Veijo Saloheimo: ”Uttermark, Esko Pietarinpoika (mainitaan 1588–1629)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 182-183. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2 Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla
