Tämä artikkeli käsittelee urheilijaa. Erkki Heikkilä käsittelee taidemaalaria.
Erkki Ilmari Heikkilä (13. helmikuuta 1924 Viipuri – 22. marraskuuta 2000) oli suomalainen maahockeypelaaja ja pesäpalloilija. Hän työskenteli urheilutoimittajana ja toimi merkittävässä roolissa pesäpallokouluttajana ja -valmentajana.
Erkki "Pulla" Heikkilä kuului Suomen maahockeyn olympiajoukkueeseen Helsingissä 1952 ja pelasi kaikkiaan kolme maaottelua. Torpan Poikien riveissä hän saavutti SM-hopeaa vuosina 1951 ja 1952.
Pesäpallon SM-sarjaa Heikkilä pelasi 11 kauden ajan. Hän pelasi kahdessa Itä–Länsi-ottelussa ja yhdessä Liitto–Lehdistö-ottelussa. Peliuransa jälkeen hän toimi muun muassa Oulun Lipon valmentajana vuosina 1968–1970 ja Puna-Mustien valmentajana vuosina 1971–1972. Itä–Länsi-ottelussa hän toimi Lännen joukkueen valmentajana 11 kertaa. Hän oli Suomen Pesäpalloliiton liittokouluttaja vuosina 1948–1970 ja pääkouluttaja vuosina 1958–1970. Hän kehitti pesäpalloon neljän miehen polttolinjan. Vuoden pesäpallotuomariksi hänet valittiin vuosina 1957 ja 1960.
Pöytätenniksessä Heikkilä saavutti SM-pronssia nelinpelissä vuonna 1948.
Erkki Heikkilä ja vaimonsa Pirkko Heikkilä (o.s. Lahtinen) toimivat voimistelunopettajina Turussa.
Saavutukset
Pelaajana
Pelinjohtajana
- 1 SM-pronssi: 1971[3]
- 11 miesten Itä-Länsi-ottelua: 1957-1964, 1966, 1968-1972
- 4 miesten Liitto-Lehdistö-ottelua: 1957, 1959-1961
- 2 A-poikien Itä-Länsi-ottelua: 1958, 1960
Pesäpallotuomarina
Ansiomerkit
Lähteet
Viitteet