Sarjan loivat käsikirjoittajat Carter Bays ja Craig Thomas, jotka käsikirjoittivat valtaosan sarjan jaksoista ja toimivat myös sarjan vastaavina tuottajina. Sarjan idea perustui löyhästi heidän omiin kokemuksiinsa elämästään New Yorkissa. Yhdeksän tuotantokauden aikana sarjasta tuotettiin yhteensä 208 jaksoa, joista 196 ohjasiPamela Fryman, seitsemän Rob Greenberg ja yhden sarjan näyttelijöihin lukeutunut Neil Patrick Harris.
Ensisilmäyksellä-sarjasta muodostui vuosien saatossa omaperäisen tarinankerrontansa ja humoristisen sävynsä johdosta kultti-ilmiö. Sarja sai alun perin arvostelijoiden keskuudessa positiivisen vastaanoton, mutta sen myöhempien tuotantokausien aikana se sai osakseen kaksijakoisempia arvosteluja. Esitysaikanaan sarja yhteensä 28 Emmy-ehdokkuutta, joista se voitti yhdeksän.
Idean ”kirjoitetaan kavereistamme ja kaikesta tyhmästä mitä teimme New Yorkissa”[1] inspiroimana käsikirjoittajat Carter Bays ja Craig Thomas kehittivät sarjan alkuperäisen idean. Bays ja Thomas alkoivat ideoimaan sarjaan henkilöhahmoja omasta tuttavapiiristään: päähenkilö Ted Mosby perustuu osittain Baysiin, ja Marshall Eriksen sekä Lily Aldrin perustuvat Thomasiin ja tämän vaimoon.[2][3] Thomasin vaimo Rebecca ei aluksi innostunut siitä, että Lilyn hahmo perustuisi häneen. Hän kuitenkin myöntyi ajatukselle sillä ehdolla, että Alyson Hannigan valittaisiin Lilyn rooliin.[2]
Tedin ja Marshallin rooleihin valitut Josh Radnor ja Jason Segel olivat aiemmalta näyttelijätaustaltaan varsin tuntemattomia kasvoja elokuva- ja televisioalalla. Barney Stinsonin roolin kaavailtiin alun perin pohjautuvan koomikkoJohn Belushiin, mutta Neil Patrick Harrisin tultua valituksi Barneyn osaan hahmon taustaa muokattiin hänelle sopivammaksi. Robin Scherbatskyn roolia tarjottiin alun perin Jennifer Love Hewittille, mutta hän kieltäytyi. Tämän jälkeen rooliin valittiin Cobie Smulders, joka oli Josh Radnorin ja Jason Segelin tavoin melko tuntematon ja uransa alussa ollut näyttelijä saadessaan roolin. Ohjaaja Pamela Fryman kutsui Bob Sagetin toimimaan sarjan kertojaäänenä, vuoden 2030 Ted Mosbyna.
Toisin kuin muut perinteiset monikamerajärjestelmällä kuvattavat tilannekomediasarjat, yhden sarjan jakson kuvaamiseen käytettiin tavallisesti noin kolme päivää, ja sarjaa kuvattiin Los Angelesin Soundstage 22 -studiolla. Sarjassa kuultava naururaita luotiin ja äänitettiin esittämällä valmistunut jakso liveyleisölle. Craig Thomasin mukaan sarjan kuvaaminen yleisön edessä olisi ollut mahdottomuus, koska sarjan tapahtumissa liikutaan nykyhetken, menneisyyden ja tulevan välillä. Myöhempien tuotantokausien aikana sarjaa kuitenkin kuvattiin myös yleisön läsnä ollessa.
Sarjan tunnuskappaleen ”Hey, Beautiful” esittää Carter Baysin ja Craig Thomasin perustama The Solids -yhtye. MacLaren’s-baari, joka toimii sarjan lavasteena, perustuu New Yorkissa sijaitsevaan baariin nimeltä McGee’s.[4]
Tracy Mosby, (o.s. McConnel) Tedin lasten äiti. Tracy esiteltiin kahdeksannen tuotantokauden viimeisessä jaksossa. Hänestä tuli yksi sarjan päähenkilöistä yhdeksännellä tuotantokaudella.[5]
