Kojonmaan Anttilan torpassa syntyneen Elias Anttilan vanhemmat olivat Juho Kustaa Myllymäki ja Iida Pauliina o.s. Suvitie. Perhe otti sukunimekseen Anttila torppansa mukaan. Elias oli 9-lapsisen perheen nuorin. Hänen äitinsä kuoli 1918 espanjantautiin. Elias oppi lukemaan jo kotona ja harrasti muun muassa savipatsaiden muotoilua. Hän ei lahjoistaan huolimatta päässyt jatkamaan opintojaan oppikoulussa tai taidealan oppilaitoksissa.
Elias Anttila oli aluksi työssä kotitilallaan ja toimi sitten ankkurintekijänä Ferrarian tehtailla. Pääosan elämästään yli 30 vuotta hän oli öljy-yhtiö Shellin palveluksessa Loimaalla alkaen vuodesta 1937. Sotavuosina Anttila oli komennettuna Rovaniemellä Shellin huoltoasemalla ja hän loukkasi täällä selkänsä onnettomuudessa niin pahoin että joutui pitämään siitä lähtien hankalia tukiliivejä.
Anttila käytti realistisissa näköisveistoksissaan aiheina usein eläimiä kuten ilvestä, metsoa ja karhua. Hän sai 1960-luvulla oman ateljeen Loimaalla sijaitsevan omakotitalonsa ulkorakennukseen. Anttila teki muistomerkkejä tilaustyönä pääasiassa Loimaan seudulle mutta myös muualle Suomeen. Hän teki myös mitaleja ja harrasti runonlausuntaa. Anttila itse piti päätyönään pronssiveistosta Onkipoika, joka oli ensimmäinen Loimaalle hankittu varsinainen julkinen taideteos. Se paljastettiin 5. heinäkuuta 1962.[2]
Anttila oli 1948 perustetun Loimaan taiteenystävien perustajajäseniä ja Loimaan Taideseuran kunniajäsen.[2][3]
Teoksia
Onkipoika: pronssipatsas. Vesikosken Sähkölaitos, Loimaa 1962, nykyisin Loimaan Kaupunginkirkon puistossa.
Kisailevat karhunpennut eli Voimalinja. Vesikosken Sähkölaitos, Loimaa
