Laurila valmistui filosofian maisteriksi 1929, sai kunniatohtorin arvon 1961. Hän oli Tilastollisessa päätoimistossa eri tehtävissä vuodesta 1928,[1] lopuksi pääjohtaja[2], ja vuodesta 1957 myös valtiovarainministeriön kansantalousosaston vt. osastopäällikkö. Hän ansioitui erityisesti Suomen kansantulotutkimuksessa.[1] Hän sai professorin arvonimen 1972.[2]
Lähteet
↑ abcdOtavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 5, p. 374
↑ abcForssell, Osmo: Laurila, Eino (1905–2002)Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 21.3.2005. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 25.4.2018.