Johan Einari Kropsu (19. maaliskuuta 1930 Haukipudas – 24. helmikuuta 2017 Jyväskylä) oli suomalainen kuoronjohtaja, kapellimestari, säveltäjä, musiikkipedagogi ja musiikkineuvos.[1]
Kropsu aloitti vuonna 1946 opintonsa Helsingin kirkkomusiikkiopistossa ja valmistui vuonna 1949 kanttori-urkuriksi. Hän työskenteli aluksi seurakunnassa Nilsiällä. 19. maaliskuuta 1950 Kropsu piti debyyttikonserttinsa, jonka aikana häntä kuultiin niin laulajana ja urkurina kuin kuoronjohtajanakin. Hän myös opetti Kemin työväenopistossa, kunnes siirtyi vuonna 1958 Sibelius-Akatemiaan suorittamaan Jussi Jalaksen johdolla kapellimestariopintoja.[1] Näiden opintojensa aikana Kropsu toimi opettajansa Jalaksen kanssa kuoronjohtajana Suomen kansallisoopperassa. Hän sai kapellimestarin tutkinnon valmiiksi ja musiikinjohtajan arvonimen vuonna 1960.[2]
Vuosina 1960–1990 Kropsu työskenteli kapellimestarin, vararehtorin ja säveltapailun yliopettajan tehtävissä Keski-Suomen konservatoriossa. Samanaikaisesti hän johti monia kuoroja, joista pitkäaikaisimmin – vuosina 1961–1986[3] – Mieskuoro Sirkkoja. Tähän ajanjaksoon mahtui yksitoista kansainvälistä konserttimatkaa, kuten vuonna 1983 tehty matka, jotka teki Mieskuoro Sirkoista ensimmäisen Kiinan kansantasavallassa esiintyneen länsimaisen mieskuoron.[1] Kropsu ja Mieskuoro Sirkat tekivät yhteistyötä muun muassa Jyväskylän kaupunginorkesterin, Jyväskylän Naislaulajien ja Naiskuoro Vappujen kanssa.[2] Vuosina 1978–1988 Kropsu oli myös Jyväskylän Naislaulajien johtajana.[3] Kropsu toi kuorojen ohjelmistoihin suurimuotoisia teoksia, joihin kuuluivat Luigi Cherubinin Requiem ja Antonín Dvořákin Stabat Mater. Jyväskylässä Kropsu myös käynnisti konservatoriossa oopperatyön; hän johti yli kymmenen oopperan kokonaisesitykset Jyväskylässä ja istui Jyväskylän oopperayhdistyksen hallituksen jäsenenä.[2] Hän oli yksi Jyväskylän Oopperan perustajajäsenistä.[3]
Kropsu opetti musiikkia myös Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksessa ja oli Jyväskylän kaupunginteatterin kapellimestarin tehtävissä.[2] Hän teki laajan sävellystuotannon.[2][1]
Kropsu sai useita kunnianosoituksia Sulasolilta ja eri kuoroilta. Musiikkineuvoksen arvonimen hän sai vuonna 1980.[1] Kropsulla oli vaimo ja kaksi poikaa, joista Kari Kropsusta tuli myös kapellimestari.[1]
Lähteet
