Edward R. Murrow (synt. Egbert Roscoe Murrow;[1] 25. huhtikuuta 1908 Greensboro, Pohjois-Carolina – 27. huhtikuuta 1965 New York, New York) oli yhdysvaltalainen radio- ja televisiojournalisti.[2]
Murrow’n ura radiossa alkoi vuonna 1935, jolloin hänet palkattiin CBS:n uutisten esimieheksi.[3] Hän pyrki kasvattamaan CBS:n uutisten arvostusta palkkaamalla toimittajia asiantuntemuksen eikä niinkään radiokokemuksen perusteella.[3] Palkattujen toimittajien joukossa olivat muun muassa Charles Collingwood, Eric Sevareid, William L. Shirer ja Howard K. Smith. Uudet toimittajat tunnettiin yleisesti nimellä Murrow’s Boys.[4]
Toisen maailmansodan aikana Murrow teki itse reportaaseja suoraan tapahtumapaikoilta ja asettui usein vaaralle alttiiksi, kuten selostaessaan vuonna 1940 Lontoon pommituksia talojen katoilta.[3]
Sodan jälkeen Murrow nimitettiin CBS:n uutisten varatoimitusjohtajaksi.[3] Ensiesiintymisensä televisiossa Murrow teki 1951 ohjelman See It Now isäntänä.[2]. Vuonna 1953 ohjelma käsitteli Milo Radulovichin erottamista Yhdysvaltain ilmavoimista sillä perusteella, että Radulovichin äiti ja sisar olivat kommunistimyönteisiä.[5] See It Now epäili erottamispäätöksen laillisuutta, ja pian lähetyksen jälkeen Radulovich sai työnsä takaisin.[5] Tapausta voidaan pitää yhdysvaltalaisen journalismin ja politiikan käännekohtana.[5] Pian ohjelman jälkeen ilmeni, että senaattori Joseph McCarthy aikoi hyökätä Murrow’ta vastaan.[5] Myös Murrow oli kerännyt aineistoa McCarthysta, ja 9. maaliskuuta 1954 lähetetty ohjelma koostui lähes yksinomaan McCarthyn omista lausunnoista ja antoi hänestä kuvan fanaatikkona.[5] McCarthy sai tilaisuuden vaatimaansa vastineeseen ja nimitti Murrow’ta ”šakaalilauman johtajaksi”, mutta lausunto kääntyi häntä itseään vastaan.[5] Ohjelman vaikutusvallan ja ajoituksen ansiosta McCarthyn vaikutusvalta romahti.[5]
1950-luvun lopulla CBS:n ja Murrow’n välit alkoivat kiristyä[2], ja vuonna 1961 hän siirtyi presidentti John F. Kennedyn nimittämänä United States Information Agencyn johtoon.[5] Kolme vuotta nimityksen jälkeen Murrow’lla todettiin keuhkosyöpä.[5] Murrow kuoli 1965.[5]
Vuonna 1964 Edward R. Murrow sai Presidential Medal of Freedomin.[5] Radio Hall of Fameen hänet valittiin vuonna 1988.[3] Hän sai myös yhdeksän Emmy-palkintoa,[2] ja hänellä on tähti Hollywood Walk of Famella.[6] Lisäksi hänet palkittiin Grammylla vuonna 1966 äänilevystä A Reporter Remembers, Vol. 1: The War Years.[7]
George Clooney on ohjannut Murrow’n urasta elokuvan Hyvää yötä ja onnea, jossa Murrow’ta esittää David Strathairn.
Lähteet
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Tieteilijät | |
|---|
| Taiteenala | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
