Roger Dennistoun "Dennis" Poore (19. elokuuta 1916 Paddington, Lontoo – 12. helmikuuta 1987 Kensington, Lontoo) oli brittiläinen Formula 1 -kuljettaja.[2][3][4]
Poore kasvoi varakkaassa perheessä, vaikka hänen isänsä menehtyi ensimmäisessä maailmansodassa.[4] Innostukseen kilpa-ajamiseen hän sai Cambridgen yliopiston ajoiltaan, mm. Prinssi Birasta, ja osti sprinttikisoja varten kilpakuljettaja Hugh Hamiltonin MG Midget J4 -kilpa-auton.[4] Toisen maailmansodan aikoihin hän palveli RAF:n lentuekomentajana ja sodan jälkeen palasi kilpa-auton rattiin ostamalla Tazio Nuvolarin Alfa Romeon.[4][2] Poore voitti vuoden 1947 Gransdenin kilpailun sekä British Hill Climbing -sarjan mestaruuden vuonna 1950.[2][4]
Poore osallistui kahteen Formula 1 -osakilpailuun kaudella 1952, joista saavutti kolme pistettä ajamalla neljänneksi Britannian GP:ssä.[2][3][4][5] Hän ajoi myös sarjan ulkopuolisissa kilpailuissa voittaen vuoden 1952 Newcastle Journal Trophyn.[3][6] Vuonna 1952 Poore liittyi Aston Martinin urheiluautojoukkueeseen ja osallistui Le Mansin 24 tunnin ajoihin neljä kertaa, mutta keskeytti jokaisen kilpailun.[4] Tallin parhaaksi tulokseksi hän kykeni ajamaan voiton vuoden 1955 Goodwoodin 9 tunnin ajoista.[4]
Lopetettuaan kilpailemisen hän keskittyi liike-elämään, missä omisti potkurinvalmistusyhtiö Manganese Bronzen, pyrki pelastamaan brittiläisen moottoripyöräteollisuuden Norton, Matchless, AJS ja BSA yrityksien hankinnoilla, johti Lontoon taksinvalmistusyritystä Carbodiesia sekä rahoitti Autosport-lehden painantaa.[4][2]
Lähteet
