Delmarvankettuorava (Sciurus niger cinereus) on yksi oravien (Sciuridae) heimoon ja varsinaisten oravien (Sciurinae) alaheimoon kuuluvan kettuoravan (Sciurus niger) kymmenestä alalajista.[1][2]
Delmarvankettuoravan ruumiin pituus on 25–36 senttimetriä ja hännän pituus 20–33 senttimetriä. Se painaa 0,5–1,3 kilogrammaa. Turkki on muista Yhdysvaltain itä- ja keskiosissa elävistä, värityksestään ruskeista kettuoravan alalajeista poiketen teräksenharmaa. Vatsapuoli on valkoinen. Käpälät ja korvat ovat myös lähes valkoiset, vaikka vivahtavatkin hieman keltaiseen. Häntä on väriltään harmaa ja sen alapinnassa sijaitsee kapea musta juova.[3]
Levinneisyys ja elinympäristö
Delmarvankettuoravaa tavataan Yhdysvalloissa, missä se elää nykyisin kaikissa Marylandin itärannikon piirikunnissa ja joissakin Delawaren, Pennsylvanian ja Virginian paikoissa.[4] Delmarvankettuoravaa tavattiin 1800-luvulla Pennsylvanian kaakkoisosissa, New Jerseyn eteläosan keskiosassa, itäisessä Marylandissa, Delawaressa ja Virginiassa Delmarvan niemimaalla. Vuosisadan lopussa se hävisi New Jerseystä ja 1930-luvulla Delawaresta. Sitä kuitenkin istutettiin takaisin Delawareen vuonna 1968 ja 1984.[3] Sitä istutettiin 1980-luvulla myös Pennsylvaniaan ja Virginiaan.[4] Se elää vanhoissa mäntymetsissä, joiden yleisin puulaji on loblollymänty (Pinus taeda). Alalajia metsästettiin vielä 1960-luvulla voimakkaasti sen kauniin turkin vuoksi, mutta sen pyydystys kiellettiin vuonna 1971 Marylandin osavaltiossa, milloin jäljellä oli enää 500 yksilöä. Nykyisin alalajia uhkaavat enimmäkseen sen luonnollisten elinympäristöjen tuhoutuminen.[3]
Ravinto ja elintavat
Delmarvankettuoravan ravintoa ovat pähkinät, hedelmät, puiden silmut ja hyönteiset.[5] Se elää valoisissa metsiköissä ja niiden reunoilla. Yhden yksilön reviiri kattaa tavallisesti 4–16 hehtaaria, mutta se liikkuu harvoin koko alueella. Delmarvankettuoravan kantoaika on 45 vuorokautta ja poikasia syntyy tavallisesti kaksi. Alalajin elinikä on yleensä kymmenisen vuotta.[3]
Lähteet
↑Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Sciurus nigerMammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 11.2.2020. (englanniksi)
↑Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Sciurus niger cinereusMammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 11.2.2020. (englanniksi)
↑ abcdElo, Ulla (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 1: Nisäkkäät, s. 36–37. Weilin+Göös, 1991. ISBN 951-35-4686-1
↑ abDelmarva fox squirrelbiologicaldiversity.org. Center for Biological Diversity. Viitattu 11.2.2020. (englanniksi)
