Oravia elää monenlaisissa elinympäristöissä lauhkeilla, subtrooppisilla ja trooppisilla alueilla. Liito-oravia lukuun ottamatta ne ovat kaikki päiväeläimiä.[3]
Suurimmat murmelit (Marmota) painavat yli kahdeksan kilogrammaa. Jättiläisoravat (Ratufa) ovat suurimpia puussa eläviä oravia ja kasvavat jopa kolmen kilogramman painoiseksi. Pienimpiä oravia ovat pygmipuuoravat (Myosciurus ja Exilisciurus), jotka ovat hiirtäkin pienempiä ja painavat alle 15 grammaa.[4]
Oravilla on suuret talttamaiset etuhampaat. Poskihampaat vaihtelevat sen mukaan, mitä laji syö – lehtiä syövien lajien poskihampaissa on kaikkein epätasaisin purupinta.[4]
Maassa liikkuvilla oravilla on lyhyemmät jalat ja häntä kuin puussa liikkuvilla oravilla. Kaikkein pisimmät jalat ja häntä on liito-oravilla, jotka pystyvät liitämään jalkojensa välissä olevien ihopoimujen avulla.[4]
Oravat pystyvät kääntämään nilkkojaan 180 astetta, minkä ansiosta ne kykenevät kiipeämään puunrunkoa pitkin alaspäin ketterästi.[4]
Joillakin oravilla on poskipussit, joihin ne varastoivat ruokaa.[4]
Oravilla on hyvä näkö ja laaja terävän näön alue, joten oravan ei tarvitse käännellä päätään nähdäkseen ympärilleen. Monella päiväaktiivisella lajilla on silmänsä linssissä kellertävää pigmenttiä, joka vähentää heijastuksia ja voimistaa värien kontrastia kuten aurinkolasit.[4]
Thorington, Richard W., Jr. & Koprowski, John L. & Steele, Michael A. & Whatton , James F.: Squirrels of the World. The Johns Hopkins University Press, 2012. ISBN 978-1-4214-0469-1
Viitteet
↑Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): SciuridaeMammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 5.12.2010. (englanniksi)
↑Laukkanen, Anna-Maija & Virtanen, Matti: Koko perheen eläinkirja, s. 83–86. (Toinen painos) Vantaa: Kirjalito, 1997. ISBN 951-28-1927-9
