Claes Purjo

Bror Claes Purjo (10. tammikuuta 1918 – 27. maaliskuuta 1996[1] Helsinki[2]) oli suomalainen toimitusjohtaja ja SS-vapaaehtoinen, joka oli mukana 1944–1946 Suomessa toimineessa saksalaismielisessä vastarintaliikkeessä.

Toinen maailmansota

Purjo liittyi kesällä 1941 suomalaiseen SS-vapaaehtoispataljoonaan, jossa hän yleni SS-Obersturmführeriksi. Purjo jäi Saksaan jälkikomennukselle vielä sen jälkeen, kun suomalainen SS-pataljoona oli kotiutettu kesäkuun alussa 1943. Hän oli ensin SS-Verbindungstelle Finnlandin huoltotoimiston palveluksessa ja siirtyi keväällä 1944 Berliiniin SS-Hauptamtin Verbindungsstelle Finnlandin tehtäviin. Saksalaismielisellä ja kansallissosialismia kannattaneella Purjolla oli hyvät välit Saksan poliittiseen ja sotilaallisen johtoon. Valpon vuonna 1945 tekemän selvityksen mukaan Purjo oli sanonut Suomen tehtyä aselevon syyskuussa 1944 olevansa ainoa Suomen virallinen edustaja Saksassa.[3]

Purjo kuului myös Berliinissä oleskelleiden suomalaisten perustaman saksalaismielisen Suomi-liiton johtoon yhdessä amiraali Gustav von Schoultzin, vapaaherratar Ruth Munckin ja professori Johannes Öhquistin kanssa.[4]

Lokakuun alussa 1944 Lapin sodan aikana Purjo ja SS-Hauptsturmführer Jouko Itälä saapuivat Norjan kautta Rovaniemelle värväämään saksalaisten vangeiksi joutuneita suomalaisia sotilaita SS-joukkoihin. Purjo järjesteli myös värväystoimintaa Suomessa ja hän suunnitteli myös sabotaasitoiminnan aloittamista täällä. Purjo oli lisäksi Berliinistä käsin toimineen Vapaan Suomen radion kuuluttajana syksyllä 1944. Sodan loppuvaiheissa keväällä 1945 Purjo pakeni Saksasta Norjaan. Hänet pidätettiin Norjassa, mutta hän onnistui karkaamaan ja siirtyi Ruotsiin.

Muukalaislegioonassa

Myöhemmin Purjo palveli Ranskan muukalaislegioonassa Pohjois-Afrikassa ja Indokiinassa 1946–1950. Sodan jälkeen Valpo epäili Purjoa ja kahta muuta entistä SS-miestä, Kaj Laurellia ja Unto Parvilahtea, maanpetoksesta, mutta maasta poistunut Purjo saatiin kuulusteltavaksi vasta 1950.[5]

Paluu Suomeen

Palattuaan Suomeen Purjo toimi Keskinäinen vakuutusyhtiö Aarni-Liikenteen ja Yksityisyrittäjäin vakuutusyhtiön toimitusjohtajana.[2][6]

Claes Purjo joutui vakavaan liikenneonnettomuuteen 12. joulukuuta 1970 ollessaan Linja-autoliiton toiminnanjohtajan Aarne Helkamon kanssa valtatie 4:llä matkalla metsästysretkelle Hartolaan. Helkamon ohjaama henkilöauto alkoi heittelehtiä jäisellä tiellä Orimattilan Luhtikylässä ja törmäsi vastaan tulleeseen Mannerkivi Oy:n linja-autoon. Purjo selvisi onnettomuudesta lievin vammoin, mutta Helkamo sai heti surmansa.[7]

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat, 15.4.1996, s. 6. Lehti HS Aikakoneessa (tilaajille). Viitattu 30.4.2020.
  2. ↑ a b https://www.geni.com/people/Bror-Claes-Purjo/6000000014949365253
  3. ↑ Westerlund, Lars: Itsetehostuksesta nöyryyteen – suomensaksalaiset 1933–46 (Arkistoitu – Internet Archive), s. 259–260. Helsinki: Kansallisarkisto, 2011.
  4. ↑ Haataja, Lauri: Kotinatsit luokkakuvassa Henrik Ekberg tutki suomalaiset johtajan varjot (Arkistoitu – Internet Archive), Helsingin Sanomat. 22.1.1992.
  5. ↑ Vertanen, Anu: Rintamalta Ratakadulle – Suomalaiset SS-miehet kommunistisen Valpon kohteina 1945–1948, s. 66–67. Suomen historian pro gradu-tutkielma, Jyväskylän yliopisto 2005.
  6. ↑ Claes Purjon henkilömappi. Suojelupoliisi, Kansallisarkistotarvitaan parempi lähde
  7. ↑ Hetku-lehti 4/2009, takakansi. Lahti: Suomen Linja-autohistoriallinen Seura, 2009.