Brian Thomas O’Neill[2] (s. 1. kesäkuuta 1988 Yardley, Pennsylvania, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen jääkiekkoilija, joka pelaa NLA-seura EV Zugissa. O'Neill on pelipaikaltaan oikea laitahyökkääjä, mutta osaa tarvittaessa pelata myös keskellä.[3]
Ura
Seuraura
Juniori- ja yliopistovuodet
O’Neill pelasi AYHL-junioriliigaa Philadelphia Jr. Flyersin joukkueessa ja hän kävi high schoolin Germantown Academyssa, kunnes USHL-joukkue Chicago Steel varasi O’Neillin 110. pelaajana kesällä 2007. Hän siirtyi joukkueeseen kaudeksi 2007–2008, jolloin O’Neill voitti Steelin sisäisen piste- ja syöttöpörssin ja sijoittui koko USHL:n pistepörssissä kuudenneksi.[4] Hän voitti joukkueen sisäisen tehotilaston lukemalla +29. Pudotuspeleissä O’Neill jakoi Steelin sisäisen maalipörssin voiton Drew LeBlancin ja Eric Alexanderin kanssa kolmella osumallaan.[5] Hänet valittiin kauden päätteeksi USHL:n tulokkaiden tähdistökentälliseen.[3]
Vuodet 2008–2012 O’Neill kävi Yalen yliopistoa. Freshman -vuotensa 2008–2009 päätteeksi hän voitti ECAC:n mestaruuden ja O’Neill valittiin sarjan tulokkaiden tähdistökentälliseen sekä akateemiseen tähdistökentälliseen. Sophomore -vuotenaan 2009–2010 hän voitti Yalen sisäisen piste- ja syöttöpörssin tehoilla 16+29=45, joilla O’Neill jakoi ECAC:n pistepörssin toisen sijan Unionin Mario Valery-Trabuccon kanssa edellään vain RPI:n Chase Polacek.[6] Junior -vuotenaan 2010–2011 hän voitti joukkueensa sisäisen piste- ja maalipörssin tehoilla 20+26=46. O’Neill sijoittui ECAC:n pistepörssissä toiseksi Polacekin jälkeen ja maalipörssissä kolmanneksi Unionin Daniel Carrin kanssa.[7] Hänet valittiin kauden päätteeksi liigan ensimmäiseen tähdistökentälliseen sekä lopputurnauksen tähdistökentälliseen. Senior -vuotenaan 2011–2012 O’Neill voitti Yalen sisäisen piste- ja maalipörssin tehoilla 21+25=46, joilla hän jakoi ECAC:n pistepörssin kolmannen sijan Harvardin Alexander Killornin kanssa ja sijoittui maalipörssissä viidenneksi.[8] O’Neill valittiin kauden päätteeksi liigan ensimmäiseen tähdistökentälliseen.[3]
Ammattilaisuran alkuvuodet Pohjois-Amerikassa 2012–2016
Maaliskuussa 2012 NHL-varaamaton O’Neill teki vuoden mittaisen tulokassopimuksen Los Angeles Kingsin kanssa.[9] Hän siirtyi jo samana keväänä AHL-joukkue Manchester Monarchsiin, jossa O’Neill teki 12 runkosarjaottelussa tehot 1+1=2 ja neljässä playoff-ottelussa yhden syöttöpisteen. Sopimuskautensa 2012–2013 hän pelasi siellä kokonaan ja O’Neillin tulokaskausi toi 49 runkosarjaottelussa tehot 3+12=15 ja neljässä playoff-ottelussa yhden maalin.[10] Heinäkuussa 2013 hän teki vuoden mittaisen jatkosopimuksen Kingsin kanssa.[11] Kaudella 2013–2014 O’Neill oli Monarchsin paras maalintekijä ja kolmanneksi paras pistemies tehoilla 26+21=47.[12] Hän ei kuitenkaan debytoinut vielälään NHL:ssä. Toukokuussa 2014 O’Neill teki kaksivuotisen jatkosopimuksen Kingsin kanssa.[13]
Myös kauden 2014–2015 O’Neill pelasi kokonaan Kingsin farmijoukkue Manchester Monarchsissa. Hän voitti koko AHL:n piste- (John B. Sollenberger Trophy) ja syöttöpörssin tehoilla 22+58=80. O’Neill jakoi myös joukkueensa sisäisen maalipörssin voiton Michael Merschin kanssa.[14] Hän jakoi myös koko AHL:n tehotilaston voiton Rockford IceHogsin Stephen Johnsin sekä Grand Rapids Griffinsin Nick Jensenin ja Tomáš Nosekin kanssa lukemalla +30.[15] O’Neill voitti myös liigan pudotuspelien tehotilaston lukemalla +15.[16] Hän pelasi kauden aikana AHL:n tähdistöottelussa ja valittiin sekä liigan joulukuun 2014 kuukauden pelaajaksi että kerran viikon pelaajaksi saman kuukauden aikana. O’Neill voitti kauden päätteeksi Calder Cupin. Hänet palkittiin AHL:n arvokkaimpana pelaajana Les Cunningham Awardilla ja valittiin toiseen tähdistökentälliseen.[3]
Kesäkuussa 2015 Los Angeles Kings kauppasi O’Neillin New Jersey Devilsiin vaihdossa kesän 2017 seitsemännen kierroksen varausvuoroon. Hän teki seuran kanssa samalla uuden, yksisuuntaisen sopimuksen.[17] O’Neill aloitti kauden 2015–2016 Devilsin NHL-vahvuudessa ja teki NHL-debyyttinsä runkosarjan toisella kierroksella 10. lokakuuta 2015 vieraissa Washington Capitalsia vastaan. Hän sai ottelussa jääaikaa 9.39 minuuttia ja tehomerkinnän +1.[18] O’Neill pelasi NHL:ssä 22 runkosarjaottelua tehden kaksi syöttöpistettä, kunnes Devils asetti hänet siirtolistalle joulukuussa 2015.[19] Koska mikään toinen seura ei napannut O’Neillia, hän pelasi loppukauden farmijoukkue Albany Devilsissa.
KHL ja Jokerit 2016–2022
Kaudeksi 2016–2017 O’Neill siirtyi 1+1-vuotisella sopimuksella KHL-joukkue Jokereihin.[20] Hän oli joukkueen toiseksi paras pistemies Peter Reginin jälkeen tehoilla 16+20=36.[21] 11. lokakuuta 2016 O’Neill onnistui kypärätempussa vieraissa TsSKA Moskovaa vastaan. Hänen toinen osumansa syntyi ylivoimalla.[22]
Huhtikuussa 2017 Jokerit käytti O’Neillin sopimuksessa olleen option ja teki vuoden mittaisen jatkosopimuksen hänen kanssaan.[23] Saman vuoden joulukuussa O’Neill teki joukkueen kanssa kolmivuotisen jatkosopimuksen kevääseen 2021 saakka.[24] Kaudella 2017–2018 O'Neill pelasi suurimman osan kaudesta keskushyökkääjänä Eeli Tolvasen kanssa samassa ketjussa. Kaudella 2018–2019 hän oli Jokereiden paras pistemies ja syöttäjä tehoilla 13+45=58, joilla O’Neill sijoittui koko KHL:n pistepörssissä viidenneksi.[25] Kaudella 2019–2020 O'Neill oli joukkueen paras maalintekijä ja toiseksi paras pistemies puolustaja Mikko Lehtosen jälkeen tehoilla 19+29=48, joilla hän jakoi koko KHL:n pistepörssin seitsemännen sijan Salavat Julajev Ufan Nikita Sošnikovin ja TsSKA Moskovan Linden Veyn kanssa.[26] Puolivälierissä O’Neill oli kuudella syöttöpisteellään Jokereiden paras pistemies ja syöttäjä. Hän jakoi myös joukkueen sisäisen tehotilaston voiton Tommi Kivistön kanssa lukemalla +7.[27]
O’Neill nimettiin kaudeksi 2020–2021 Jokereiden varakapteeniksi.[28] Hän oli joukkueen paras pistemies tehoilla 12+42=54, joilla O’Neill sijoittui koko KHL:n syöttöpörssissä toiseksi edellään vain Dinamo Moskovan Vadim Šipatšov sekä pistepörssissä seitsemänneksi. Hän voitti myös koko liigan tehotilaston lukemalla +30.[29] Joulukuussa 2020 O’Neill teki Jokereiden kanssa kolmivuotisen, kevääseen 2024 asti ulottuvan jatkosopimuksen.[30]
Helmikuussa 2022 alkaneen Venäjän hyökkäyssodan Ukrainaan myötä O'Neillin seura Jokerit vetäytyi KHL-sarjasta. Huhtikuussa 2022 Jokerit ilmoitti O'Neillin jatkavan uraansa muualla, mutta uudesta seurasta ei ole vielä tietoa. O'Neill pelasi Jokereissa yhteensä 311 ottelua, tehden niissä 83 maalia ja antaen 185 maaliin johtanutta syöttöä. Hän on Jokereiden kaikkien aikojen pistepörssin sijalla 5, edellään vain Petri Varis, Otakar Janecký, Henry Leppä ja Timo Turunen.[29]
Maajoukkueura
O’Neill edusti Yhdysvaltoja Pyeongchangin olympiakisoissa 2018, jolloin hän voitti joukkueen sisäisen tehotilaston voiton lukemalla +3.[31] O’Neill pelasi ensimmäiset maaottelunsa Deutschland Cupissa vuonna 2017,[3] mutta hänen turnauksensa päättyi kuitenkin toiseen otteluun, kun Venäjä B-maajoukkueen kapteeni Jevgeni Ketov taklasi O’Neillia laidan läheisyydessä poikittaisella mailalla niskan seudulle. Hän menetti tasapainonsa ja löi päänsä laitaan. Ketov sai teostaan ottelurangaistuksen.[32] O’Neill oli peleistä sivussa noin kuukauden ajan.[33]
O'Neill edusti Yhdysvaltoja myös Pekingin olympiakisoissa 2022.[33]
Muuta
O’Neillin kaksoisveli Brennan on pelannut myös jääkiekkoa.[2]
Tilastot
|
|
|
Runkosarja
|
|
Pudotuspelit
|
|
Palkinnot
|
|
Arvokisat
|
| Kausi
|
Joukkue
|
Liiga
|
O
|
M
|
S
|
Pist.
|
RM
|
O
|
M
|
S
|
Pist.
|
RM
|
|
|
|
|
|
|
Turnaus
|
O
|
M
|
S
|
Pist.
|
RM
|
| 2007–2008 |
Chicago Steel |
USHL |
60 |
23 |
38 |
61 |
40 |
7 |
3 |
2 |
5 |
10
|
| 2008–2009 |
Yale Univ. |
ECAC |
33 |
12 |
14 |
26 |
37 |
– |
– |
– |
– |
–
|
| 2009–2010 |
Yale Univ. |
ECAC |
34 |
16 |
29 |
45 |
20 |
– |
– |
– |
– |
–
|
| 2010–2011 |
Yale Univ. |
ECAC |
36 |
20 |
26 |
46 |
39 |
– |
– |
– |
– |
– |
|
| 2011–2012 |
Yale Univ. |
ECAC |
35 |
21 |
25 |
46 |
26 |
– |
– |
– |
– |
– |
|
|
Manchester Monarchs |
AHL |
12 |
1 |
1 |
2 |
4 |
4 |
0 |
1 |
1 |
6
|
| 2012–2013 |
Manchester Monarchs |
AHL |
49 |
3 |
12 |
15 |
18 |
4 |
1 |
0 |
1 |
2
|
| 2013–2014 |
Manchester Monarchs |
AHL |
60 |
26 |
21 |
47 |
39 |
– |
– |
– |
– |
–
|
| 2014–2015 |
Manchester Monarchs |
AHL |
71 |
22 |
58 |
80 |
55 |
19 |
10 |
10 |
20 |
12 |
 |
|
| 2015–2016 |
New Jersey Devils |
NHL |
22 |
0 |
2 |
2 |
8 |
– |
– |
– |
– |
–
|
|
Albany Devils |
AHL |
42 |
13 |
19 |
32 |
10 |
9 |
1 |
4 |
5 |
6
|
| 2016–2017 |
Jokerit |
KHL |
55 |
16 |
20 |
36 |
49 |
4 |
1 |
1 |
2 |
4
|
| 2017–2018 |
Jokerit |
KHL |
44 |
14 |
16 |
30 |
40 |
11 |
2 |
1 |
3 |
6 |
|
|
|
|
|
|
OK |
5 |
1 |
3 |
4 |
0
|
| 2018–2019 |
Jokerit |
KHL |
62 |
13 |
45 |
58 |
30 |
6 |
1 |
2 |
3 |
6
|
| 2019–2020 |
Jokerit (A) |
KHL |
56 |
19 |
29 |
48 |
18 |
6 |
0 |
6 |
6 |
2
|
| 2020–2021 |
Jokerit (A) |
KHL |
53 |
12 |
42 |
54 |
12 |
4 |
0 |
1 |
1 |
2
|
| 2021–2022 |
Jokerit (A) |
KHL |
41 |
9 |
33 |
42 |
24 |
- |
- |
- |
- |
-
|
| 1 kausi |
yhteensä |
NHL |
22 |
0 |
2 |
2 |
8 |
– |
– |
– |
– |
–
|
| 6 kautta |
yhteensä |
KHL |
311 |
83 |
185 |
268 |
173 |
31 |
4 |
11 |
15 |
20
|
| 5 kautta |
yhteensä |
AHL |
234 |
65 |
111 |
176 |
126 |
36 |
12 |
15 |
27 |
26
|
Lähteet
Viitteet
.jpg)
