Borgbjerg Banken uhrikätköt
Skatten fra Borgbjerg Banke |
|---|
![]() |
| Löytyminen |
|---|
| Valtio |
Tanska |
| Löytöpaikka |
Skælskør, Boeslunde Bakke/Borgbjerg |
| Löytäjä |
Jeppe Carstensen ja Rasmus Sørensen |
| Löytöpäivä |
1842, 1874, 1981 ja 1993 |
| Säilytys |
|---|
| Paikkakunta |
Kööpenhamina |
| Kokoelma |
Tanskan kansallismuseo |
| Näytteillä |
Tanskan kansallismuseo |
| Luettelotunnus |
7046, B1066, B1067, DNF6/81, DNF7/81, DNF9/93 ja DNF55/93 |
| Kuvaus |
|---|
| Esinetyyppi |
kulhot, käsirenkaat |
| Materiaali |
kulta ja pronssi |
| Valmistettu |
|---|
| Kulttuuri |
Skandinavian pronssikausi |
| Ajanjakso |
pronssikausi, periodi IV ja V, 1000–700 eaa. |
 Borgbjerg Banken uhrikätköt |
|
|
| Infobox OK |
Borgbjerg Banken uhrikätköt (tansk. banke tarkoittaa rinnettä) löytyivät Tanskassa vuosina 1842 ja 1874. Ne sisälsivät kuusi kullasta ja pronssista valmistettua pronssikauden astiaa, jotka oli piilotettu mataliin kuoppiin Lounais-Sjællannin Slagelsessa sijaitsevan Boeslunden kylän Borgbjergin mäen rinteeseen. Kätkön esineet saattoivat myös olla votiiviuhreja, jotka on kosteikon sijaan laskettu maakuoppaan. Edellisestä kohteesta 1,5 kilometriä luoteeseen tehtiin vuosina 1981 ja 1993 Gammelgårdilla neljän kultaisen käsirenkaan löydöt. Kaikki esineet ovat esillä Tanskan kansallismuseossa.[1][2]
Historiaa
Kulhot ja kauhat
Heinäkuussa 1842 katsahti Jeppe Carstensenin vaimo miehensä kyntämistä, kun hän huomasi kyntövaossa kaksi metallista kulhoa (Museon luettelointinumero B1066). Ne oli kaivettu maahan keskelle Boeslunde Bakken rinnettä aivan maanpinnan alle. Auran terä oli vaurioittanut toista kulhoa ja siitä puuttui osa, jota ei etsimisen jälkeenkään löydetty. Toinen kulho oli haudattu syvemmälle kuin toinen ja ne ovat voineet olla maassa päällekkäin. Löytöpaikalta huomattiin tuhkaa, hiilenkappale ja pieniä kiviä. Paikallinen kouluopettaja toimitti löydöt Tanskan kansallismuseoon ja esineistä maksettiin 454 riikintaaleria.[2]
Toukokuussa 1874 Rasmus Sørensen oli kyntämässä saman mäen pohjoissivua, kun auran terä nosti kulta-astian maasta. Kyntäjä palasi pian takaisin ja kaapi varovasti maata löytöpaikan ympäriltä. Hän löysi kolme muuta kultaista astiaa, jotka olivat pareittain samat. Astiat (museon luettelonumerot B1067 ja 7046) oli haudattu maahan kuoppaan, jonne astiat oli aseteltu rinnakkain nelikulmion muotoon. Pastori Richter lähetti Tanskan kansallismuseolle jo löytöpäivänä tiedon kultaesineiden löytymisestä. Astiat lunastettiin valtiolle 548 riikintaalerin hinnasta.[2]
Ilmoituksen jälkeisenä päivänä matkusti arkeologi Henry Petersen Boeslundeniin haastattelemaan paikallisia asukkaita. Hän totesi, että uudet astiat löytyivät 70 alenin päästä vanhojen kulta-astioiden löytöpaikasta. Hän kuuli, että astiat olivat löytyneet saman Borgbjergin harjun eri puolilta. Borgbjerg oli aikaisemmin ollut ”vanha linnoitus”, jonka rinteillä oli sijainnut kolme erikorkuista terassia ja jonka huipulla oli ollut nelikulmainen tasanne. Terassit olivat vuosittaisten kyntämisten takia pyöristyneet lähes huomaamattomiksi. Ensimmäiset astiat löytyivät huipun keskeltä ja toiset astiat pohjoissivun rinteen puolivälistä. Petersen suoritti paikalla kaivaukset, mutta mitään tähdellistä ei löytynyt.[2]
Viimeisimmän kaivauksen suoritti vuonna 1979 Tanskan kansallismuseon puolesta H. Nielsen. Paikalta löytyi mesoliittiseen kivikauteen kuulunut kulttuurimaakerros, joka alkoi huipulta ja jatkui länteen päin. Pronssikauden jälkiä ei tavattu ollenkaan. Suurimman rakenteen muodosti vallihaudan jäännökset, joka kiersi mäen. Sen pohjalta löytyi 49 senttimetriä pitkä tikari. Tikari ja vallihaudan pohjalta löytynyt luumateriaali ajoitettiin 1300-luvulle jaa.[2]
Käsirenkaat
Vuonna 1981 9- ja 11-vuotiaat lapset löysivät kumpikin käsirenkaan samasta kynnetystä pellosta. Toisella käsirenkaalla oli ennennäkemätön ”kolmirenkainen muoto”. Vanhemmat arvasivat, että käsirenkaat olivat kullasta ja siksi muinaisesineitä. He ottivat yhteyttä Tanskan kansallismuseoon. Käsirenkaat olivat löytyneet peltoalueen painaumasta, missä aikoinaan oli sijainnut nykyään kuivatettu kosteikko. Museoväki vieraili löytökohteessa toiveenaan löytää vielä lisää renkaita, mutta he pettyivät.[3]
Vuonna 1993 löytyi maatilan töissä vielä yksi käsirengas. Kansallismuseon tutkija P. Poulsen haravoi alueen metallinpaljastimella ja löysi samanlaisen käsirenkaan.[3]
-
Käsirengas, jossa kolme lenkkiä (DNF 6/81)
-
DNF 7/81
-
DNF 8/81
-
Lähikuva käsirenkaasta (DNF 9/93)
-
Metallipaljastimella löydetty (DNF 55/93)
Esineet ja niiden ajoitukset
Kulhot ja kauhat
Vuonna 1842 löydetyt kulhot (B1066) olivat samanlaiset, 9,4 senttimetriä korkeat ja 17,5 senttimetriä leveät. Astiat oli koristeltu samankeskisillä ympyröillä, pisteriveillä ja narukuvioisilla ornamenteillä.[2][4]
Vuonna 1874 löydetyt astiat olivat pareittain samanlaiset (B1067 ja 7046). Pienemmässä astiaparissa oli hevosenpäähän päättyvät pronssiset kahvat. Kahva antaa vaikutelman kauhasta, jolla kauhottiin isommasta kulhosta juotavaa. Suurempien astioiden koristelussa oli käytetty samankeskisiä ympyröitä sekä naru- ja pisterivikuvioita ornamentteina. Astioiden pohjat olivat pyöreät. Kaikki neljä astiaa olivat noin 10 senttimetriä korkeat ja halkaisijat olivat 10,5–11,0 senttimetriä pitkät.[2][4]
Kaikki astiat on ajoitettu tyyliseikkojen perusteella myöhäispronssikaudelle Monteliuksen periodille IV. Tämä periodi vastaa ajoitusta 1100–900 eaa. Tanskan kansallismuseo ilmoittaa verkkosivuillansa ajoitukseksi hieman myöhäisempää 1000–800 eaa.[2][1]
Käsirenkaat
Löydetyt käsirenkaat ovat erityistä myöhäispronssikauden tyyppiä, jota kutsutaan nimellä tansk. edsring. Nimitys on vanha ja se liittyy vanhoihin saagoihin. Vaikka nimitys onkin harhaanjohtava, käytetään sitä edelleen esineiden luokittelussa. Näitä käsirenkaita on löydetty vain rikkaimpien maatilojen ympäristöistä ja niillä on ilmeisesti ollut jokin erityinen merikys. Nämä renkaat olivat lisäksi valmistettuja kullasta, joka oli tuolloinkin erityisen arvokasta. Vastaavia käsirenkaita on löydetty myös Etelä-Fynin Vester Hæsingesta (neljä), josta saatiin talteen vuonna 2009 viideskin rengas.[5][6]
Renkaat tunnetaan museon luettelonumeroilla DNF6/81, DNF7/81, DNF9/93 ja DNF55/93. Ne ovat kaikki kultaa ja ne on ajoitettu myöhäispronssikauteen Monteliuksen periodille V, joka ajoitetaan 900–700 eaa.[3][7][8][9]
Lähteet
