Baskervillen koira (engl. The Hound of the Baskervilles) on Terence Fisherin ohjaama ja Hammer Film Productionsin tuottama[1][2] brittiläinen rikos- ja goottikauhuelokuva vuodelta 1959. Elokuva perustuu Sir Arthur Conan Doylen samannimiseen romaaniin, jonka pohjalta Peter Bryan laati käsikirjoituksen.[2][1] Pääosissa ovat Peter Cushing Sherlock Holmesina, André Morell tohtori Watsonina ja Christopher Lee Sir Henry Baskervillenä.[1]
Baskervillen koira on Doylen Baskervillen koira -romaanin ensimmäinen värillisenä kuvattu elokuvasovitus.[1] Se on yksi Hammer Film Productionsin historian ylistetyimpiä elokuvia.
Juoni
Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.
Kun 1700-luvulla eläneen julman tilanherran Sir Hugo Baskervillen (David Oxley) kaappaama tyttö (Judi Moyens) karkaa juopottelevaa retkulaumaa, tulee Baskerville hulluksi vihasta, laskee koirat irti ja ratsastaa vimmoissaan saaliinsa perään. Hän ei palaa retkeltä, vaan kuolee nummella salaperäisen koiran raatelemana, mistä alkaen Baskervillen suku on kirottu. Sir Hugon jälkeläisen Sir Charles Baskervillen kuoltua myös nummella tohtori Mortimer (Francis de Wolff) ottaa yhteyttä salapoliisi Sherlock Holmesiin (Peter Cushing), jonka on suojeltava Etelä-Afrikasta saapuvaa Baskervillen omaisuuden perijää Sir Henry Baskervillea (Christopher Lee). Holmes ja tohtori Watson (André Morell) syöksyvät jutun keskelle Dartmoorin nummimaisemaan, kun Sir Henryyn kohdistunut murhayritys osoittaa Holmesin olevan oikeassa.
Juonipaljastukset päättyvät tähän.
Näyttelijät
Tuotanto
Baskervillen koiran kuvaukset alkoivat 8. syyskuuta 1958.[1] Elokuvaa kuvattiin Berkshiren Oakley Greenissä sijaitsevilla Bray Studiosilla ja Surreyssä.[1] Kuvaukset kestivät lokakuuhun 1958 asti.[1]
Elokuvan tarantella-kohtauksessa paniikki Christopher Leen kasvoilla ei ole näyttelemistä, sillä Lee kärsi sairaalloisesta hämähäkkipelosta.[1]
Sherlock Holmesin ominaisuuksiin kuuluu piipun poltto, mutta Peter Cushing ei pitänyt piipun mausta. Cushing piti piipun maun poistoon aina maitolasia käden ulottuvilla.[1]
Elokuvaa varten käytettiin oikeaa, Colonel-nimistä koiraa.[1]
Muutokset romaanista
Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.
Elokuvassa useat juonen yksityiskohdat poikkeavat romaanista, muun muassa:
- Romaanissa Sir Henry saapuu Torontosta; elokuvassa hän saapuu Johannesburgista.
- Romaanissa Sir Henry ei kärsi pienestä sydän- ja verisuonitaudista.
- Romaanissa neiti Stapleton jää henkiin, mutta elokuvassa hän hukkuu Grimpenin suohon.
- Romaanissa koira on tehty näyttämään ”demoniselta” käyttämällä fosforimaalia, mutta elokuvassa se toteutettiin maskilla.
- Romaanissa ei ole Sir Henryn murhayritystä hotellissa.
- Romaanissa piispa ja Frankland ovat kaksi erillistä hahmoa.
Julkaisu ja vastaanotto
Baskervillen koira sai ensi-iltansa kotimaassaan Isossa-Britanniassa 4. toukokuuta 1959.[1] Suomessa elokuvan ensi-ilta oli 15. toukokuuta [2][1] ja Yhdysvalloissa 3. heinäkuuta.[1] Elokuva pääsi myös teatterilevitykseen Tanskaan 9. marraskuuta, Länsi-Saksaan 27. marraskuuta, Ranskaan 23. joulukuuta, Meksikoon 24. joulukuuta, Espanjaan 7. marraskuuta 1960, Portugaliin 18. toukokuuta 1961 ja Itä-Saksaan 10. heinäkuuta 1964.[1] United Artists toimi elokuvan levittäjänä Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa.[2][1]
Peter Cushingin tulkitsema Holmes sai elokuvan ilmestymisen aikaan osakseen sekalaisia arvosteluja. Films and Filming kutsui häntä muun muassa ”vallattomaksi ja ärhäkäksi Holmesiksi”.[3] The New York Herald Tribune sen sijaan totesi ”Peter Cushing on voimakas ja innokas Sherlock Holmes”.[4] André Morellia on ylistetty tohtori Watsonin hahmon tarkasta tulkinnasta, joka vastaa itse kirjailija Arthur Conan Doylen kuvausta hahmosta.[3][4]
Baskervillen koira on myöhemmin saanut paremman vastaanoton, ja sillä on yhteentoista arvosteluun perustuva ”tuore”-arvosana Rotten Tomatoes -sivustolla.[5] Time Outin kriitikko kirjoitti elokuvan olevan ”paras koskaan tehty Sherlock Holmes -elokuva ja yksi Hammerin hienoimmista elokuvista”.[6]
DVD-julkaisu
Metro-Goldwyn-Mayer on julkaissut Baskervillen koiran DVD:lle vuosina 2002 ja 2003.[7]
Lähteet
Aiheesta muualla
