Berkshireä kutsutaan joskus ”kuninkaalliseksi Berkshireksi”, koska hallitsijan virallinen asunto, Windsorin linna on kreivikunnan alueella. Kreivikunta on yksi Englannin vanhimmista; sen rajat periytyvät Alfred Suuren ajoilta eli 800-luvulta.[4] Kreivikunnan keskuspaikkana on ollut vuodesta 1867 alkaen Reading, sitä ennen se oli Abingdon.[5]
Kreivikunnan itäosa sijaitsee lähes kokonaan Thamesin sorapohjaisessa jokilaaksossa. Maaperä on paikoitellen – esimerkiksi Windsor Great Parkin alueella – niukkaravinteista ja metsän peittämää. Länsiosissa on Berkshire Downsinliitukiviharjanteita, joista korkeimmalle kohoaa Inkpen Beacon (297 m). Thames on kuluttanut harjanteiden läpi laakson, joka tunnetaan nimellä Goring Gap. Länsi-Englantiin johtavat rautatiet on rakennettu Thamesin ja sen sivujoen Kennetin laaksoihin.[1]
Historia
Berkshire Downsin alueella oli esihistoriallisella ajalla useita asuinpaikkoja, joita harjutiet yhdistivät toisiinsa ja läheiseen StonehengeenWiltshiren kreivikunnassa. Historiallisen Berkshiren (nykyisen Oxfordshiren) alueella sijaitsee myös Uffington White Horsen monumentti, joka tehtiin rautakaudella kukkulanrinteeseen. Berkshiren jokilaaksoista ja itäosista on löydetty jäännöksiä useista rautakautisista kylistä. Readingin lounaispuolella Silchesterissä oli belgien asutuskeskus, josta tuli myöhemmin roomalaisten teiden risteyspaikka.[1]
Berkshire kuului vuorotellen anglosaksienWessexille ja Mercialle, ja Wessexin kuningas Alfred Suuri syntyi sen alueella sijaitsevassa Wantagen kylässä vuonna 848. Englannin normannivalloituksen (1066) myötä Thameksen jokilaakson strateginen merkitys kasvoi, mikä johti ensimmäisen Windsorin linnan rakentamiseen. Wallingford ja Abingdon olivat kreivikunnan tärkeimmät kaupungit keskiajalla.[1]
Berkshiren teollistumista ja kaupungistumista edisti sen sijainti lähellä Lontoota ja tärkeitä liikenneväyliä. 1800-luvulla väestönkasvu keskittyi kreivikunnan hallinnolliseen keskukseen Readingiin. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Slough’ista tuli tärkeä teollisuuskaupunki, ja myöhemmin väestö on kasvanut etenkin Bracknellissa, josta tehtiin yksi Britannian uusista kaupungeista.[1]
Hallinto
Berkshirellä ei ole ollut hallinnollista asemaa vuodesta 1998 lähtien, jolloin kreivikunnanvaltuusto lakkautettiin ja kreivikunta jaettiin kuuteen itsenäiseen yhtenäishallintopiiriin.[2] Lordiluutnantti James Puxley on edustanut Ison-Britannian kuningatarta kreivikunnassa tammikuusta 2015 lähtien.[7]
Osa-alueet
Berkshiren muodolliseen kreivikuntaan kuuluvat seuraavat kuusi hallinnollisesti itsenäistä yhtenäishallintopiiriä:[1]
Yhtenäishallintopiirit jakaantuvat edelleen 101 kuntaan(civil parish), joilla on omat kunnan- tai kaupunginvaltuustonsa.[8] Kunnat edustavat asukkaitaan paikallishallinnon ylempiin tasoihin nähden, tuottavat paikallisia palveluja ja pyrkivät parantamaan kunnan elintasoa. Ne voivat järjestää asukkailleen esimerkiksi vapaa-ajankeskuksia, puistoja, viljelypalstoja, bussikatoksia, julkisia jäteastioita ja parkkialueita.[9]
Talous
Peltoja Berkshire Downsin alueella.
Hyvien tie- ja ratayhteyksien ansiosta monet Berkshiren asukkaista käyvät päivittäin töissä Lontoossa – aina kreivikunnan läntisimmistä asutuskeskuksista, Hungerfordista ja Newburystä saakka. Maidenheadissa, Wokinghamissa ja muissa moottoritie M4:n varrella sijaitsevissa kaupungeissa toimii perinteisen teollisuuden lisäksi huipputekniikan ja ohjelmistoalan yrityksiä. Maatalous keskittyy kreivikunnan länsiosaan, jonka liitupitoinen maaperä soveltuu viljanviljelyyn. Newburyssä ja Lambournissa jalostetaan ravihevosia.[1]
Lontoon Paddingtonin rautatieasemaltaBristoliin ja Lounais-Englantiin johtava rata kulkee kreivikunnan halki itä-länsisuunnassa ja ohittaa suurimmat asutuskeskukset;
Reading on merkittävä risteysasema, jonka kautta kulkee ratoja kaikkiin ilmansuuntiin.
Väestö
Taloja Kennetjoen varrella Readingin kaupungissa.
Vuonna 2020 Berkshiren muodollisessa kreivikunnassa oli noin 918 000 asukasta ja seuraavat yli kymmenentuhannen asukkaan asutuskeskukset:[3]
Berkshiren lipussa on keltaisella pohjalla tammi ja uroshirvi, jotka ovat olleet kreivikunnan tunnuksia jo satojen vuosien ajan. Ne liittyvät legendaan 1300-luvulla eläneestä metsästäjä Hernestä, joka hirttäytyi tammeen jouduttuaan kuninkaan epäsuosioon. Tarinan mukaan hänen rauhaton henkensä otti uroshirven muodon. Lippu otettiin käyttöön 27. helmikuuta 2017 Berkshiren lordiluutnantin ja 24 paikallisjärjestön vetoomuksesta.[18]
Nimikkokukka
Vuonna 2004 Berkshiren nimikkokukaksi valittiin suvikelloPlantlife International -järjestön pitämässä yleisöäänestyksessä.[19] Sitä kasvaa Loddonjoen varrella, ja paikalliset sanovatkin sitä Loddon lilyksi, ’loddoninliljaksi’.[20]
.svg){kind=spacer}
