Nuolivaaran vanhemmat olivat lehtori Selim Johan Evert Lagus ja Lydia Aleksandra Dahlstöm. Hän tuli ylioppilaaksi Tampereen suomalaisesta tyttökoulusta 1903 ja valmistui kansakoulunopettajaksi Heinolanseminaarista 1905. Nuolivaara toimi opettajana ensin Savonlinnassa ja sitten Mikkelin lähellä Otavan kansanopistossa. Hän meni naimisiin Otavan kansanopiston johtajan Armas Isak Nuolivaaran kanssa 1909. 1910-luvulla Nuolivaara teki useita opintomatkoja ja oleskeli Roomassa 1914–1915 opiskellen taidetta sekä GenevessäSveitsissä 1916–1917 opiskellen laulua. Otavan kansanopiston opettajana hän toimi vuoteen 1925 saakka ja sen jälkeen 1926–1927 Oriveden kansanopiston opettajana. Taidenäyttelyt Nuolivaara järjesti Mikkelissä 1920 ja Kotkassa ja Savonlinnassa 1921. Hän toimi myös useiden kuorojen johtajana.[2]
Ensimmäisen kirjansa Nuolivaara julkaisi 1927 ja ennen Otavan romaanikilpailun voittoa 1936 hän ehti julkaista kolme kirjaa.[4] Mainitun kilpailun voittanut teos Paimen, piika ja emäntä kertoo päähenkilön Katrin noususta piikatytöstä suuren talon emännäksi ja noudattaa 1930-luvun lukevan yleisön enemmistön kirjallista makua.[5] Traditionaaliseen maalaiskuvaukseen yhdistettiin myös nykyaikaisempia aineksia eli itsenäinen naispäähenkilö, mutta perinteiset arvot säilyivät kunniassa. Nuolivaaran kirjasta ja sen kahdesta jatko-osasta Isäntä ja emäntä ja Päivä ja ehtoo julkaistiin Saksassa lyhennetty versio 1940 nimellä Kleine standhafte Katri ja sitä painettiin 155 000 kappaletta vuoteen 1952 mennessä. Paimen, piika ja emäntä käännettiin myös viron, latvian, unkarin, norjan, hollannin ja japanin kielelle. Vuonna 1984 Nippon Animation teki kirjan pohjalta Japanissa 49-osaisen piirrosanimaatiosarjan Makiba no shōjo Katri. Nuolivaara julkaisi voittonsa jälkeen vielä neljä romaania, mutta ne eivät saavuttaneet vastaavaa suosiota.[6]
Romaanin Paimen, piika ja emäntä tapahtumat ja henkilöt perustuivat Längelmäellä syntyneen Kustaava Helanderin (1873–1948) kirjallisiin ja suullisiin muistiinmerkintöihin 1800-luvun kansanelämästä Längelmäellä. Helander asui sittemmin 1930-luvulla Viipurissa Auni Nuolivaaran pihapiirissä ja kävi iltaisin tarinoimassa Nuolivaarojen luona. Armas Nuolivaaran ehdotuksesta Auni Nuolivaara alkoi kirjoittaa romaaniansa Kustaava Helanderin aiheista. Kustaava Helander avusti kirjoitustyötä ja antoi ilmeisesti omia käsikirjoituksiaankin Auni Nuolivaaran käyttöön. Palkkioksi hän sai 10 prosenttia kirjan tuotosta itselleen.[7]
↑Korhonen, Juhani – Rantala, Risto (toim.): Suomalaisia kirjailijoita, s. 182. Helsinki: Otava, 2004.
↑Pekkanen, Toivo – Rauanheimo, Reino (toim.): ”Auni Nuolivaara”, Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon: Suomalaisten kirjailijain elämäkertoja, s. 184–190. Porvoo: WSOY, 1947.
↑Poijärvi, L. Arvi P. – Havu, Ilmari – Jääskeläinen, Mauno (toim.): Kuka kukin on (Aikalaiskirja): Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1950, s. 198. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1949.
