Ennen sotia aloittaneiden suomalaisten puupiirtäjien esikuvia olivat Edvard Munch ja saksalainen ekspressionismi. Saksassa opiskeli muiden ohella Aukusti Tuhka, sillä Suomessa ei vielä opetettu puupiirrosta. Vasta vuonna 1947 Aukusti Tuhka alkoi pitää puupiirroskursseja Suomen taideakatemian koulussa. Tuhka kuvasi erityisesti Suomen luontoa ja kansaa. Hänen työnsä taiteilijana vaikutti keskeisesti 1950-luvulla puupiirroksen ja litografian harrastuksen kasvuun.
Tuhka oli opettajana Suomen Taideakatemian koulussa 1947–1949, 1950–1956 ja Taideteollisessa oppilaitoksessa 1947–1953. Ulkomailla hän opetti KiinassaPekingin taideakatemiassa ja Shanghain taidekorkeakoulussa 1955–1956. Hänen opettajantyönsä (mm. Tuhkan Taidegrafiikan kurssiateljee 1958–1966) on ollut hyvin merkityksellistä myöhemmille graafikoille.
Tuhkan ensimmäinen näyttely oli Viipurissa 1912. Sen jälkeen hän osallistui Suomen Taiteilijain näyttelyihin useasti. Erityisen paljon hänellä oli näyttelyitä ulkomailla alkaen Moskovasta 1916. Tuhkan teoksia oli näytteillä muun muassa Kiinassa.
Tuhka oli Erva-Latvalan mainostoimiston palveluksessa ja suunnitteli muun muassa Pauligin mainontaa. Hän piirsi Valistuksen Eläintieteellisiä tauluja 1–5 ja 7. Hän sai tehtäväkseen suunnitella vuoden 1952 olympiasoihdun ja soihtuviestin juoksijoille jaetun pronssisen muistoplakaatin. Soihdun varsi on visakoivua ja maljaosa hopeaa. Sen pituus on 60 cm.[2] Tuhka on piirtänyt myös Ypäjän kunnan vaakunan 1949 ja tehnyt värielokuvan Folklivet i Tjöck yhdessä Arne Appelgrenin kanssa 1939.[3]
Tuhka lahjoitti vuonna 1970 Tampereen yliopistolle valikoiman papereitaan ja esineistöä arkistostaan alun perin lähinnä opetustarkoitukseen. Kokoelmasta on järjestetty näyttelyitä.[4]
Tuhkan puoliso oli Ellen Elisabeth o.s. Planting (1892–1976).
Tuotanto
Tuhkan suunnittelema Ypäjän kunnanvaakuna.TK-piirtäjä Aukusti Tuhka luonnostelee eturintamassa elokuussa 1941.
Aukusti Tuhkan tuotanto voidaan jakaa kahteen päävaiheeseen. Ensimmäinen vaihe alkaa 1910-luvulta ja jatkuu sota-aikaan. Myöhäistuotanto alkaa 1940-luvun lopulta ja päättyy 1960-luvulle.[5]
Valtaosa 1910- ja 1920-luvun teoksista on käyttögrafiikkaa, kuvitustöitä, piirustuksia ja öljymaalauksia. Ensimmäinen selkeä graafinen kokonaisuus on romaanin kuvitustyö vuodelta 1931 Heikki Toppilan romaaniin Päästä meitä pahasta. Leipzigin matkan (1936) jälkeen Tuhka suuntautui käyttögrafiikasta kohti taidegrafiikkaa. Useat työt vuodelta 1936 ovat puupiirroksia. Avainteoksina Tuhkan sotia edeltävään taiteeseen ovat kuvitukset Juhani AhonPanu-kirjaan. Tuhkaa kiinnosti myös Lappi-aihe ja revontulet. Puupiirtäjä-teemaa Tuhka käsitteli useammassa teoksessaan. Evakko-teemaan Tuhka syventyi vuosina 1939–1942. Valo oli Aukusti Tuhkalle sisällöllinen ja symbolinen elementti. Tuhkan töissä näkyy myös sota-teema partioineen ja sotilaineen.[6]
Sota-aikana Aukusti Tuhka oli armeijan palveluksessa taiteilijana. Sota-aihepiiri hallitsi hänen teoksiaan vuosina 1939–1944. Tuhkan tehtäviin kuului rintamapiirtäjänä toimiminen, valokuvaus ja elokuvaus. Maisemissaan Tuhka teki synkkiä dokumentteja sodan jäljistä, mutta töissään hän toisaalta myös ylisti sankaruutta.[7]Jatkosodan puhjettua vuonna 1941 hänet kutsuttiin tiedotuskomppanian TK-kuvittajaksi koodinimellä TK G18. Hän luonnosteli tuolloin kuvia talvisodan tunnetuista taistelupaikoista. Hän toteutti näiden luonnosten pohjalta yli 20 vuotta myöhemmin Kansallis-Osake-Pankin tilauksesta kolme suurta öljymaalausta, Taipale (1962), Kollaanjoki (1964) ja Summa (1965), jotka sijoitettiin KOP:n pääkonttorin henkilökunnan ruokalaan.[8]
Sotien jälkeen Aukusti Tuhka syventyi grafiikassaan Lapin maisemiin ja teki aiheesta n. 150 grafiikan lehteä (1946–1968). Hän myös maalasi jonkin verran aihetta. Vuosina 1957–1966 Tuhka teki vain vähän grafiikkaa, koska hän keskittyi suuriin tilaustöihin Yhtyneille Paperitehtaille ja Veikkaus Oy:lle. 1940-luvun lopulta ja 1950-luvun alun Euroopan matkojen pohjalta Tuhka teki jonkin verran grafiikkaa. Kiinan matkalla Tuhka teki tussipiirustuksia ja näiden pohjalta myöhemmin litoja. Aukusti Tuhkan töissä näkyy Kiinan matkan jälkeen vaikutuksia kiinalaisesta tussimaalaustekniikasta. Informalistista ilmaisua Tuhka kokeili 1968–1969 akvarellilaveerauksissaan.[9]
Palkinnot ja tunnustukset
Ensimmäinen palkinto Suomen Taidegraafikoiden grafiikkakilpailussa 1946
Aukusti Tuhka, työryhmä: Lauri Ahlgren ym., 1995. Ateneumin taidemuseon 100-vuotisnäyttelyyn liittyvä julkaisu. Kirjoittajina Erkki Anttonen, Patrik Nyberg, Elina Räsänen, Jyri Lehtonen ym.,1995.
Lehtonen, Jyri: Aukusti Tuhka 100 vuotta - Apollon 11. postikortin päivien taiteilija. Postikorttilehti Apollo, 1995, nro 1.
Lehtonen, Jyri: Aukusti Tuhka 100 vuotta - postikortteja osa II. Postikorttilehti Apollo, 1995, nro 2.
Willner-Rönnholm, Margareta: Taidekoulun arkea ja unelmia. Turun Piirustuskoulu 1830–1981. Turun maakuntamuseo – Turun Taidemuseo 1996. ISBN 951-595-025-2
Valkonen Anne, Aukusti Tuhka, Taide-lehti 1975 :2 II
Laajoki Liisa, Taiteilija-käsityöläinen Aukusti Tuhka taidegrafiikan yhteistyöhuonekäytännön rakentajana. Keskellä marginaalia, taidehistoriallisia tutkimuksia 33. Taidehistorian seura 2006.
Anttonen Erkki, Kansallista vai modernia, taidegrafiikka osana 1930-luvun taidejärjestelmää. Valtion taidemuseo 2006.
Aukusti Tuhka. Ateneumin taidemuseon 100-vuotisnäyttelyyn liittyvä julkaisu. Kirjoittajina Jyri Lehtonen, Erkki Anttonen, Patrik Nyberg ja Elina Räsänen. Jyväskylä 1995.
