Geninan elokuvaura alkoi vuonna 1912 käsikirjoittajana Film d’Arte Italiana ja Celio Film -yhtiöille. Hänen ensimmäinen ohjaustyönsä oli Espanjassa kuvattu La moglie di Sua Eccellenza (”Hänen ylhäisyytensä vaimo”, 1914). Seuraavan vuosikymmenen aikana Genina teki komedioita ja melodraamoja eri elokuvastudiolle sekä työskenteli Unione Cinematografica ItaliananTorinon studion johtajana vuodesta 1919. Hänen ohjaamansa Cyrano de Bergerac -sovitus voitti Torinon elokuvajuhlien pääpalkinnon ja sai erinomaiset arvostelut Ranskassa.[1]
Italian elokuvateollisuuden kriisin jälkeen Genina muutti vuonna 1927 Saksaan ohjaten useita elokuvia UFA-studiolle. Vuonna 1929 hän siirtyi Pariisiin, jossa hän teki René Clairin kanssa suuren suosion saaneen elokuvan Miss Europa (Prix de beauté, 1930). Palattuaan Italiaan Genina ohjasi taiteellisesti merkittävät, mutta fasistisenpropagandan läpitunkemat elokuvat Valkoinen eskadroona (Squadrone bianco, 1936), Alcazar (L’assedio dell’Alcazar, 1940) ja Bengasi (1942). Ohjaajan toisen maailmansodan jälkeisistä teoksista huomattavin on sävyltään neorealistinenIl cielo sulla palude (”Taivas suon yllä”, 1949) joka sai Venetsian elokuvajuhlien pääpalkinnot vuonna 1949 ja Nastro d’argenton vuonna 1950.[2]
Lähteet
Moliterno, Gino: Historical Dictionary of Italian Cinema. Lanham, Toronto, Plymouth: The Scarecrow Press, 2008. ISBN 978-0-8108-6073-5
