Columbia-joen etelärannalla sijaitsevan Astorian lähellä sijaitsee syväsatama Port of Astoria. Kaupungista johtaa Astoria–Megler-silta joen yli naapuriosavaltio Washingtoniin. Vuoden 2010 väestönlaskennassa Astorian asukasluku oli 9 477.[1]Suomalaisperäisiä Astorian asukkaista on nykyisin noin 6 prosenttia. Noin neljänneksellä kaupungin asukkaista on joitakin suomalaisjuuria[2].
Astorian tärkeimpiä nähtävyyksiä ovat Fort Clatsopin linnakkeen jäljitelmä sekä Astoria Column -näkötorni, jonka Astorin perhe rakennutti Coxcomb-kukkulalle 1926.
Sateinen Astoria on yksi kolmesta korkeimman ilmankosteuden paikkakunnasta manner-Yhdysvalloissa.[3] Sadepäiviä on keskimäärin 191 vuodessa.
Astoria on läpi Amerikan mantereen kulkevan historiallisen Route 30 -valtatien läntinen päätepiste. Itäinen päätepiste on New Jerseyn Atlantic City.
Lewisin ja Clarkin tutkimusretkikunta vietti talven 1805–1806 Fort Clatsopin linnakkeessa, joka oli tuolloin vaatimaton hirsirakennus nykyisestä Astorian kaupungista lounaaseen. Retkikunta odotteli laivaa viemään heidät takaisin itärannikolle, mutta joutui viettämään paikassa kylmän ja sateisen talven ja palaamaan sitten itään samaa reittiä kuin oli tullutkin. Linnoituksen jäljitelmä toimii nykyisin historiallisena muistomerkkinä.
Vuonna 1811 John Jacob Astorin Pacific Fur Company perusti Fort Astorian, josta piti tulla yhtiön tärkein turkiskaupan keskus Yhdysvaltain luoteisosassa. Se oli samalla ensimmäinen pysyvä amerikkalaissiirtokunta Tyynenmeren rannikolla.
Brittiläis-kanadalainentutkimusmatkailijaDavid Thompson oli ensimmäinen eurooppalainen, joka purjehti läpi Columbia-joen vuonna 1811. Hän saapui Fort Astoriaan kaksi kuukautta Pacific Fur Companyn laivan jälkeen.[4] Turkiskauppa ei alkanut menestyä, ja liiketoiminta myytiin brittiläisille 1813. Se pysyi heidän hallussaan 1840-luvun puoliväliin, jolloin Oregonin reittiä pitkin saapuvat uudisraivaajat alkoivat asuttaa myös Astorian seutua. John Jacob Astor palkkasi 1830-luvulla tunnetun kirjailijan Washington Irvingin kirjoittamaan Pacific Fur Companyn kolmivuotisen valtakauden romantisoiduksi ja polveilevaksi kirjaksi Astoria (1835).
Astoria–Megler-silta (1966).
1900-luvun alussa Astoriaan alkoi saapua paljon siirtolaisia, erityisesti suomalaisia ja kiinalaisia. Suomalaiset asettuivat etenkin Uniontownin alueelle lähelle nykyistä Astoria–Megler-siltaa. Monet suomalaiset ja kiinalaiset saivat työtä kalastajina tai kaupunkiin perustetuista kalasäilyketehtaista.
Astoria oli 1900-luvun taitteessa suurin suomalaissiirtokunta Mississippijoen länsipuolella. Astoria tunnettiin sekä Suomessa että Yhdysvalloissa ”lännen Helsinkinä”. Erityisen suomalainen oli myös Finntownina tunnettu, ammattiyhdistysliikkeen aloittaman säilyketehtaan mukaan nimetty Uniontownin alue, jonka suomalaiset siirtolaiset perustivat 1880-luvulla ja joka pysyi pääosin suomalaisten asuttamana aina 1940-luvulle asti. Vuosikymmeniä sitten suomalaisia oli kaupungissa niin paljon, että englantia ei välttämättä tarvinnut osata.[2]
Vuosina 1883 ja 1922 Astorian keskustan pylväiden varaan rakennetut puutalot kärsivät suurista tulipaloista.
Näkymä Astoriasta vuodelta 1868.Astorian satamaa vuonna 2009.
Astorian talous kehittyi kalateollisuuden ohella puutavarakaupan avulla, mutta alkoi hiipua toisen maailmansodan jälkeen. Vuonna 1945 Columbia-joen varrella toimi kolmisenkymmentä kalasäilyketehdasta, joista viimeinenkin suljettiin 1980. Myös puutavarabisnes alkoi heiketä, ja kaupungin suurin työnantaja, iso vaneritehdas, lakkautettiin 1989. Rautatieliikenne kaupunkiin loppui 1996.
Nykyään Astorian tärkeimpiä elinkeinoja ovat kulttuuriala, kevyt teollisuus ja matkailu. Suuret risteilyalukset ovat pysähtyneet Astoriassa vuodesta 1982, jolloin satamalaitureita parannettiin niille sopiviksi.
Astoriassa syntynyt kirjailija Karl Marlantes julkaisi vuonna 2019 historiallisen romaanin Deep River (ISBN 9780802125385), joka kertoo 1900-luvun taitteessa Astoriaan asettuvasta suomalaisperheestä[2].
Kirjallisuutta
Paul George Hummasti: Finnish Radicals in Astoria, Oregon, 1904–1940: A Study in Immigrant Socialism. New York: Arno Press, 1979.
↑D. W. Meinig: The Great Columbia Plain, Weyerhaeuser Environmental Classic 1995 (ensipainos 1968), University of Washington Press, ISBN 0-295-97485-0, sivut 37–38, 50.
