Varhaisin tunnettu naisfilosofi Aspasia tunnetaan muun muassa Platonin ja Ksenofonin kirjoituksista. Roomalainen kopio alkuperäisestä kreikkalaisesta rintakuvasta 400-luvulta eaa.
Aspasia Miletoslainen (m.kreik.Ἀσπασία) (n. 470–410 eaa.) oli antiikin kreikkalainen oppinut nainen. Aspasia kohahdutti ateenalaisia älyllään ja puhetaidollaan aikana, jolloin naisen suurin hyve oli vaikeneminen.
Aspasia muutti perheensä kanssa MiletoksestaAteenaan 450-luvulla eaa. Hänet tunnetaan Perikleen puolisona ja heille syntyi ainakin yksi poika. Siirtolaisena Aspasia ei kuitenkaan voinut saada Ateenan kansalaisuutta eikä mennä virallisesti naimisiin Perikleen kanssa. Aspasia osallistui ainoana naisena Perikleen filosofisen piirin toimintaan. Mahdollisesti Perikles ja Aspasia tapasivatkin miletoslaisissa oppineiden piireissä. Perikleen kuoleman jälkeen Aspasia avioitui poliitikko Lysikleen kanssa ja liitosta syntyi yksi poika. Aspasian tarkkaa kuolinpäivää ja -paikkaa ei tiedetä.
Aspasiaa on kutsuttu naispuoliseksi Sokrateeksi, sillä he olivat kumpikin taitavia puhujia ja elivät samoihin aikoihin. Kumpikaan heistä ei myöskään esittänyt ajatuksiaan tekstimuodossa. Tiedot Sokrateesta ja Aspasiasta ovat lisäksi peräisin samoista lähteistä ja kumpaakin vuoroin ylistettiin, vuoroin parjattiin.
Aikalaisten suhtautuminen
Aspasia järkytti antiikin kreikkalaisia, jotka joutuivat pohtimaan kysymystä, osaako nainenkin ajatella. Aspasia on jäänyt historiaan kysymyksen ensimmäisenä ikonina.
Aspasian kuva aikalaisteksteissä on ristiriitainen. Toisaalta hänet esitetään vaikutusvaltaisena prostituoituna, toisaalta jopa Sokrateen veroisena filosofina. Aikalaiset pilkkasivat Aspasiaa hetairaksi, koska aika ei sallinut poikkeamista naisen normista. Lähteissä ei ole kuitenkaan mainintaa, että Aspasia olisi ollut hetaira.
Mainintoja Aspasiasta on löydettävissä aikakauden kreikkalaisista huvinäytelmistä ja Platonin, Ksenofonin sekä Aiskhineksen kirjoittamista dialogeista.
Osa ateenalaisista piti Aspasiaa vaarallisena ja epäilyttävänä siirtolaisena. Aspasiaa pilkattiin komediakirjailijoiden Aristofaneen ja Eupoliksen näytelmissä bordelliemännäksi ja prostituoiduksi. Lisäksi hänet esitettiin niissä vallanhimoisena ja jumalattomana naisena, joka johdatteli Perikleetä huonoihin ratkaisuihin. Jopa peloponnesolaissodat katsottiin joissain kirjoituksissa Aspasian syyksi.
Aspasia esiintyy Platonin dialogissa Meneksenos, jossa Platon epäsuorasti pilkkaa Aspasiaa pelkästään ulkokullatun puhetaidon taitajaksi, jota ei olisi syytä pitää oikeana filosofina. Aiskhines puolestaan esittää Aspasian retoriikan ja erotiikan opettajana. Ksenofonin dialogeissa Aspasia on puolestaan itsenäinen puheitadon opettaja sekä Sokrateen lähipiiriläinen. Aspasian rooli Ksenofonin tekstissä on eräänlainen kodinhoidon ja avioliittoasioiden neuvoja.
Myöhemmät viittaukset
Plutarkhos arveli Aspasian olleen hetaira, mutta tunnusti Aspasian merkittävän poliittisen ja älyllisen vaikutusvallan.
Antiikin filosofiaan perehtynyt nunna Héloïse mainitsee Aspasian kirjoituksissaan. Hän sanoi haluavansa olla Aspasian kaltainen.
Vuonna 1864 Ateenan yliopiston päärakennuksen aulaan sijoitettiin fresko, joka on nimeltään "Aspasian salonki". Siinä Aspasia on kuvattu muiden antiikin Kreikan merkittävien oppineiden joukkoon.[1]
Lähteet
↑Nurminen, Marjo T.: Tiedon tyttäret: Oppineita eurooppalaisia naisia antiikista valistukseen, s. 63-71. Werner Söderström Osakeyhtiö, 2008.
