Louriélla oli Neuvostoliiton ensimmäisinä vuosina maine yhtenä johtavista futuristisen musiikin edustajista. Vladimir Leninin nimittämä opetuskomissaari Anatoli Lunatšarski nimitti hänet musiikin laitoksen komissaariksi. Lourié myös perusti Nykymusiikin liiton. Vuonna 1922 hän muutti pysyvästi länsimaihin matkalla tapaamaan Ferruccio BusoniaBerliiniin. Tämän jälkeen hänet tietoisesti sivuutettiin Neuvostoliitossa. Lourié asettui Pariisiin, jossa hänen tyylikseen vakiintui osaa Igor Stravinskyn tuotannosta muistuttanut uusklassismi. Merkittävä teos Lourién Pariisin-vuosilta on Concerto spirituale (1929). Vuonna 1931 Lourié kirjoitti kirjan Serge Koussevitzkysta, joka kymmenen vuotta myöhemmin auttoi Louriéta muuttamaan Yhdysvaltoihin. Lourién asema kansainvälisessä musiikkielämässä oli alkanut heikentyä jo Pariisissa, ja Yhdysvaltoihin muuttamisen jälkeen hänet unohdettiin lähes täysin.[2] Hänen kuolemansa jälkeen osa hänen teoksistaan on kuitenkin tullut levytetyiksi ja uudelleen esitetyiksi.[3][1][2] Lourién suuri henkilökohtainen käsikirjoitusten kokoelma lahjoitettiin New York Public Libraryyn.[2]
