Laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella, ja siksi sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.[3]
Armenianjättiputki on monokarppinen eli kerran kukkiva monivuotinenruoho, joka kuolee kukittuaan. Se on yleensä yksivartinen ja varsi saattaa olla jopa viisi metriä korkea. Sen lehdet ovat muuntelevia, ja niiden muoto voi vaihdella typäköistä ja leveänpuoleisista lehtiliuskoista kapeisiin ja teräväkärkisiin. Lehtilapa voi olla jopa metrin levyinen. Kukan teriö säteittäinen, valkoinen. terä- ja verholehtiä yleensä viisi. Heteitä on viisi. Emiö yhdislehtinen, kaksivartaloinen, kaksiluottinen. Kukinto on kerrannaissarja, jossa on pienempiä sarjoja 50–120. Pääsarjan suojuslehdet varisevat aikaisin. Kukkii elo-syyskuussa. Sen hedelmä on 9–11 mm pitkä kaksilohkoinen matalaharjuinen lohkohedelmä. Se voi tuottaa jopa 50 000 siementä.[2][4]
Muutoin se muistuttaa ulkoasultaan suuresti yleisintä kaukasianjättiputkea ja sitä harvinaisempaa persianjättiputkea. Suomen luonnossa kasvaa myös alkuperäisiä isoja sarjakukkaiskasveja, mutta ne ovat selvästi jättiputkia pienempiä.[2][4]
Levinneisyys
Armenianjättiputken alkuperäinen kasvualue sijaitsee Koillis-Turkissa ja Kaukasiassa.[5]
Kasvin levinneisyys Suomessa tunnetaan huonosti, mutta sitä arvellaan kuitenkin olevan melko paljon tiedettyä enemmän. Venäjällä ja Virossa se on laajasti levinnyt.[2][6]
Elinympäristö
Armenianjättiputki viihtyy aurinkoisilla alueilla, ja sen torjuntakeinoksi onkin kaavailtu joskus metsittämistä.[7]
Käyttö
Armenianjättiputkea kehitettiin Euroopassa ja Neuvostoliitossa toisen maailmansodan jälkeen karjalle rehukasviksi. Se sopi kuitenkin huonosti rehuksi, koska kasveja syöneiden eläinten maitoon ja lihaan tuli sivumakua. Vuonna 1957 sitä löydettiin ensimmäisen kerran Virosta, jossa sitä kasvaa nykyisin yleisesti maaseudun karjatilojen läheisyydessä.[6]
