Viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana Gormley on uudistanut ihmisen kuvaa kuvanveistossa tutkimalla vartaloa muistin ja muodonmuutoksen sijaintipaikkana käyttäen omaa vartaloaan subjektina, työvälineenä ja materiaalina. Vuoden 1990 jälkeen hän on tutkinut suurikokoisissa teoksissaan Allotment, Critical Mass, Another Place, Domain Field, Inside Australia ja Blind Light ihmiseloa yhteisenä aineksena sekä itsen että toiseuden suhdetta.
Gormley kuvaa työtään ”yrityksenä aineellistaa paikka läsnäolon toisella puolella, jossa me kaikki elämme”. Monet hänen teoksistaan perustuvat hänen omasta vartalostaan otettuihin muotteihin tai ”kaikkein lähimmälle kokemukselle, mitä voin aineesta saada ja olemalla ainoa osa materiaalia, jonka sisällä olen”. Hänen työnsä ei yritä muokata vartaloa esineenä vaan paikkana, ja tehdessään sellaisia töitä, jotka sulkevat tietyn vartalon piiriinsä, hän yrittää tunnistaa kaikille ihmisille yhteisen tilanteen. Teokset eivät ole symbolisia vaan osoittavia: jälkiä todellisen vartalon todellisista ilmiöistä ajassa.[1]
Gormley on myös tehnyt töitä tanssi- ja teatterinäyttämöille. Hän toimi yhdessä koreografien, tanssitaiteilijoiden ja säveltäjien kanssa produktiossa, joka esitettiin Lontoossa 2005, ja sen jälkeen produktio sai kansainvälisen kiertueen. Hän suunnitteli lavastuksen ja teki mallit tanssijoista, joita esityksessä käytettiin. Hän on myös tehnyt yhteisteoksen Kiinassa Shaolinin temppelissä.
Lukuisista Gormleylle myönnetyistä palkinnoista ja ansiomerkeistä tunnetuin on Turner-palkinto, joka myönnettiin 1994.
