Prinssi Andreas (engl. Prince Andrew) (2. helmikuuta 1882 Tatóin palatsi, Ateena, Kreikan kuningaskunta – 3. joulukuuta 1944, Monte Carlo, Monaco) oli Kreikan ja Tanskan prinssi. Hän oli Kreikan kuninkaan Yrjö I:n ja Venäjän Aleksanteri II:n veljentyttären, suuriruhtinatar Olga Konstantinovnan poika.[1][2]
Suku ja koulutus
Prinssi Andreaksella oli seitsemän sisarusta. Sotilasuran tehnyt prinssi Andreas aloitti sotilaskoulutuksensa jo nuorena, suoritti kadettikoulun ja päällystökoulutuksen Ateenassa, sai yksityisopetusta kenraali Panagioitis Danglikselta ja hänet nimitettiin upseeriksi Kreikan armeijaan. Hän puhui kotikielenään vanhempiensa kanssa ainoastaan kreikkaa, mutta osasi myös tanskaa, saksaa, ranskaa, englantia ja venäjää.[3]
Hän oli naimisissa Battenbergin prinsessa Alicen kanssa vuodesta 1903 lähtien, jonka hän oli tavannut vuonna 1902 Edward VII:n kruunajaisissa Lontoossa.[4]
Prinssi Andreakselle ja prinsessa Alicelle syntyi viisi lasta:
- Margarita (1905–1981) avioitui Hohenlohe-Langenburgin prinssi Gottfried (1897–1960) kanssa, joka oli natsipuolueen jäsen, palveli itärintamalla ja erotettiin palveluksesta vuonna 1944 osallistuttuaan upseerien salaliittoon, jossa yritettiin surmata Hitler.[5]
- Theodora (1906–1969) avioitui Badenin maakreivi Bertholdin (1906–1963) kanssa, joka jätti palveluksen Wehrmachtissa vuonna 1940 loukkaannuttuaan Ranskassa[5]
- Cecilie (1911–1937), avioitui prinssi Georg Donatus von Hessen-Darmstadtin (1906–1937) kanssa, kuoli kolmen lapsensa ja puolisonsa kanssa lento-onnettomuudessa[5]
- Sophie (1914–2000) ensimmäinen puoliso oli Hessenin prinssi Christoph (1901–1943), joka oli natsipuolueen ja Waffen-SS:n jäsen. Toinen puoliso oli Hannoverin prinssi Georg Wilhelm (1915–2006), heillä oli jalkeläisiä
Yksityiselämä
Prinssi Andreas etääntyi mielenterveysongelmista kärsineestä vaimostaan prinsessa Alicesta vuodesta 1930 lähtien ja muutti rakastajattarensa näyttelijätär Andrée Rose Godard Lafayetten (1903–1989), joka käytti itsestään titteliä kreivitär de la Bigne, kanssa Etelä-Ranskaan.[3][5]
Sotilasura
Prinssi Andreaksen komentoasemansa olivat pikemminkin merkittäviä nimityksiä kuin kunniatoimia, ja hän palveli Balkanin sodissa. Vuonna 1913 hänen isänsä kuningas Yrjö I murhattiin ja Andreaksen vanhin veli Konstantin I tuli kuninkaaksi. Konstantinin puolueettomuuspolitiikka ensimmäisen maailmansodan aikana johti hänen kruunusta luopumiseensa, ja suurin osa kuninkaallisesta perheestä, mukaan lukien prinssi Andreas karkotettiin maasta. Palattuaan muutamaa vuotta myöhemmin prinssi Andreas palveli kenraalimajurina Kreikan ja Turkin sodassa 1919–1922.[6]
Prinssi Andreas sai syyt niskoilleen Kreikan hävittyä sodan Turkkia vastaan ja joutui vuonna 1922 perheineen maanpakoon Ranskaan. He asuivat sukulaisilta lainatussa talossa Pariisin esikaupungissa Saint-Cloudissa. Heiltä otettiin pois Kreikan kansalaisuus ja heillä oli Tanskan passi.[4]
Perintö
Prinssi Andreas kuoli sydänvaivoihin ja valtimonkovettumatautiin Hotel Metropolessa Monte Carlossa joulukuussa 1944, sodan vuoksi erotettuna vaimostaan ja pojastaan. He eivät olleet tavanneet toisiaan kertaakaan vuoden 1939 jälkeen, eivätkä sodan vuoksi olleet pystyneet olemaan edes kirjeenvaihdossa keskenään, koska olivat eri puolilla taistelevia osapuolia. Hän jätti jälkeensä 17 500 punnan velat.[5]
Lähteet
- ↑ Philip, duke of Edinburgh | Biography & Facts | Britannica www.britannica.com. 18.5.2023. Viitattu 23.5.2023. (englanniksi)
- ↑ George I | Biography, Facts, & King of the Hellenes | Britannica www.britannica.com. Viitattu 23.5.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Brandreth, Gyles: Philip and Elizabeth: Portrait of a Marriage. Century, Lontoo, 2004. Ss. 49, 67, 69. ISBN 0-7126-6103-4
- ↑ a b Antti Lähde: Rikas, rakas, oma suku. Aamulehti su ihmiset, 17.4.2011, s. 17.
- ↑ a b c d e f Vickers, Hugo: Alice, Princess Andrew of Greece. Hamish Hamilton, Lontoo, 2000. Ss. 273, 293-295, 309. ISBN 0-241-13686-5
- ↑ Kalaitzis, Georgios: The Minor Asia Campaign, Angora Operation, volume 5, part one. Army History Directorate, Greek Army General Staff, Ateena 1965. s. 152
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
