Alan Rawsthorne CBE (2. toukokuuta 1905 Haslingden – 24. heinäkuuta 1971 Cambridge) oli brittiläinen säveltäjä.[1][2]
Rawsthorne opiskeli pianon- ja sellonsoittoa sekä sävellystä[2] Royal Manchester College of Musicissa vuosina 1926–1930. Hän jatkoi opintojaan Berliinissä Egon Petrin johdolla vuosina 1930–1931.[1] Kotimaahansa palattuaan Rawsthorne työskenteli vuosina 1932–1934 opettajana Dartington Hallissa. Hän asettui Lontooseen vuonna 1935 ja sai kolme vuotta myöhemmin kansainvälistä tunnustusta kahdelle viululle säveltämällään Theme and Variations -teoksella, joka esitettiin ISCM:n tapahtumassa. Sama järjestö järjesti Rawsthornen teoksen Symphonic Studies esityksen Varsovassa hieman ennen toisen maailmansodan puhkeamista. Rawsthorne suoritti asepalvelusta sodan aikana ja omistautui sen jälkeen enimmäkseen sävellystyölle. Hän sai Brittiläisen imperiumin ritarikunnan komentajan arvon vuonna 1961. Hän sai myös kunniatohtorin arvot Liverpoolin, Essexin ja Belfastin yliopistoista.[2]
Rawsthornen varhaisessa tuotannossa lineaarinen kontrapunkti viittaa Paul Hindemithiltä saatuihin vaikutteisiin, ja hänen tyylissään säilyivät kontrapunktaalinen pohja, rytmisyys, melodinen sujuvuus sekä tonaalisten keskusten suosiminen. Rawsthorne sävelsi esimerkiksi kolme sinfoniaa, kahdeksan konserttoa sekä vokaaliteokset Medieval Diptych (1962) ja Carmen vitale (1963).[1] Konsertoista erityisen suosituksi tuli toinen pianokonsertto. Rawsthornen kamarimusiikkituotantoon kuuluu esimerkiksi jousikvartettoja. Pianoteoksensa Ballade Rawsthorne sävelsi John Ogdonia varten. Hän laati myös näyttämö- ja elokuvamusiikkia. Covent Gardenille hän teki balettinsa Madame Chrysanthème.[2]
Lähteet
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Tieteilijät | |
|---|
| Taiteenala | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
