Alan James Carter Duncan (s. 31. maaliskuuta 1957) on brittiläinen konservatiivipuolueen poliitikko, joka toimi kansainvälisen kehityksen apulaisministerinä vuosina 2010–2014 ja Euroopan- ja Amerikan-ministerinä vuosina 2016–2019 sekä alahuoneen jäsenenä vuosina 1992–2019.
Nuoruus
Duncan syntyi Rickmansworthissa Hertfordshiressa. Hänen isänsä James Grant Duncan oli everstiluutnantti (engl. wing commander) Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimissa ja hänen äitinsä Anne Duncan oli opettaja.[1]
Duncan kävi yksityiskouluja, ja liittyi konservatiivipuolueen nuorisojärjestöön 15-vuotiaana vuonna 1972. Hän opiskeli filosofiaa, politiikkaa ja taloustiedettä St John’s Collegessa Oxfordin yliopistossa, jossa hän toimi collegen soutujoukkueen perämiehenä. Hän toimi vuonna 1979 lukukauden ajan väittelyseura Oxford Unionin puheenjohtajana.[2][3]
Ura
Duncan työskenteli öljy-yhtiö Royal Dutch Shellillä vuosina 1979–1981[4] ja liikemies Marc Richin palveluksessa Lontoossa ja Singaporessa vuosina 1982–1988.[5][6] Vuosina 1988–1992 Duncan työskenteli itsenäisenä konsulttina.[1][4]
Poliittinen ura
Duncan oli aktiivinen jäsen konservatiivipuolueen Battersean paikallisyhdistyksessä vuosina 1979–1984.[3] Hän oli ehdolla vuoden 1987 parlamenttivaaleissa Barnsley West and Penistonen vaalipiirissä, mutta hävisi työväenpuolueen ehdokkaalle. Vuoden 1992 vaaleissa hän oli ehdolla Rutland and Meltonin vaalipiirissä, josta hänet valittiin alahuoneeseen 59 prosentin ääniosuudella.[7] Vuonna 1997 hän avusti William Hagueä konservatiivipuolueen puheenjohtajavaalissa, jonka tämä voitti.[8]
Konservatiivipuolueen ollessa oppositiossa vuosina 1997–2010 Duncan toimi useissa rooleissa varjohallituksessa.[7] Vuonna 2005 Michael Howardin erottua puolueen puheenjohtajuudesta Duncan asettui ehdolle puheenjohtajavaaliin mutta vetäytyi kisasta ennen vaalia.[9][10]
Vuonna 2009 Duncanin uutisoitiin saaneen kolmen vuoden aikana yli 4000 punnan edestä kulukorvauksia puutarhansa hoitamiseen. Yhteensä hän oli nostanut 127 658 punnan edestä kulukorvauksia Lontoon-asuntoaan varten kuuden vuoden aikana.[11]
Konservatiivien voitettua vuoden 2010 vaalit ja muodostettua hallituksen liberaalidemokraattien kanssa Duncan nimitettiin David Cameronin hallitukseen kansainvälisen kehityksen apulaisministeriksi,[12] jossa virassa hän toimi vuoteen 2014 asti, jolloin hänet lyötiin Order of St Michael and St George -ritarikunnan ritariksi (KCMG), minkä myötä hän sai oikeuden käyttää Sir-arvonimeä.[13] Vuonna 2016 hänet nimitettiin Theresa Mayn hallitukseen Euroopan ja Amerikan ministeriksi ja käytännöllisesti katsoen silloisen ulkoministerin Boris Johnsonin sijaiseksi.[14] Hän erosi tästä virasta vuonna 2019 vastalauseena sille, että Johnson valittiin puolueen puheenjohtajaksi ja sen myötä pääministeriksi.[15][16]
Poliittiset näkemykset
Duncania on kuvailtu oikeistolaiseksi libertaariksi[17] ja sekä taloudellisesti[18] että sosiaalisesti[19] libertaariseksi. Hän on kannattanut kaikkien huumausaineiden laillistamista[20] sekä valtion tehtävien supistamista.[17] Vuonna 2002 häntä kuvailtiin euroskeptikoksi,[17] mutta vuoden 2016 EU-kansanäänestyksessä hän vastusti Yhdistyneen kuningaskunnan eroa Euroopan unionista.[21][22]
Yksityiselämä
Duncan on homoseksuaali, minkä hän paljasti haastattelussa The Times -lehdelle vuonna 2002 ollen näin ensimmäinen istuva konservatiivipuolueen kansanedustaja, joka on julkisesti kertonut olevansa homoseksuaali.[23] Vuonna 2008 hän rekisteröi parisuhteensa James Dunseathin kanssa.[24]
Lähteet
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Taiteenala | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
